Laulun sanoin joulu on jo ovella. Työmaalla se on tarkoittanut valmistautumista yli viikon mittaiseen vuodenvaihteen vapaaseen: sovimme jo kotvan aikaa sitten paikallisesti ja hyvässä hengessä hoitavamme hommat niin,
että kaikki voivat olla joulun välipäivät perheen parissa.
Lähestyvä joulu on näkynyt ja kuulunut myös kahvituntien jutusteluissa. Meininki on ollut rento ja hyväntahtoinen. Suklaata, keksejä ja konvehtejakin on ilmestynyt kahvipöytään päivittäin melkein liiaksi asti.
Työmaakopissa vallinneesta hyvästä tahdosta huolimatta olemme tarkkailleet ympäröivää yhteiskuntaa tietenkin totutun kriittisesti. Ja aiheita, niitä on totta totisesti riittänyt.
* * *
Viikon puheenaihe on meilläkin tietenkin ollut kuningas Alkoholi ja kansanedustaja Teuvo Hakkarainen. Viitasaarelaisen sahurin politiikan elinkaari alkaa saada hahmon, joka on pilkistänyt nurkan takana jo jonkin aikaa.
Alkoholiongelmainen ”kansanmies” on kelvannut keräämään ääniä. Niiden hintana on ollut katsoa kansan valitun örveltämistä ja toilailuja läpi sormien. Mutta kuten odottaa saattaa, ennen pitkää pää tulee vetävän käteen kaikille, jopa Hakkaraiselle.
Kansanedustajakollegan ahdistelu eduskunnan kuppilassa oli kaikille liikaa. Nyt miehen entisessä ja nykyisessä lähipiirissä pestään kilvan käsiä ja ihmetellään, miten tässä näin pääsi käymään.
* * *
Panimme merkille, että kansanedustaja Veera Ruohon tapauksen esiintulon jälkeen eduskunnasta ja sen liepeiltä alkoi löytyä muitakin kaltoin kohdeltuja.
Päivi Räsästä Hakkarainen oli kiskonut tukasta. Ex-kansanedustaja Mikael Jungner puolestaan käynnisti oman, hieman jälkijättöisen #metoo-kampanjan kertomalla ravintolaillasta, jonka aikana humalainen Hakkarainen oli hakenut Jungneria tanssimaan. Koska kyseessä oli hidas kappale, Jungner kieltäytyi.
– Jaahas, vai sillä lailla. Eli jos Teuvo olisi intiaani, hänen intiaaninimensä olisi ”Tanssii kaikkien kanssa”, Nieminen lohkaisi vaisusti jutun kuultuaan.
* * *
Liekö syynä joulun läheisyys vai mikä, mutta kovin pitkään emme jaksaneet Hakkaraisen tapauksella ilakoida. Totuus nimittäin on, että kaiken kaikkiaan tapaus on monessa mielessä surullinen.
Ei ole koskaan kiva katsoa vierestä, kun viina vie miestä. Ja sairaushan se alkoholismi on, ja hyvin kaikki tiedämme, että ilman omaa tahtoa ja yritystä viinanpirusta ei saa otetta.
Perjantain kahvitunnilla mielessämme oli jo aivan muut asiat: joulukinkku, joulusauna, joululahjat, joulukuusi ja sitä rataa. Päätimme yksin tuumin laittaa pillit pussiin ja lähteä lisäämään joulun menoliikenteen ruuhkia eteläisessä Suomessa.
– Palataan asiaan taas ensi vuonna. Nyt levätään ja rauhoitutaan hetkeksi. Hyvää joulua vaan kaikille, huikkasi kahvikopin ovenrakoon ensimmäisenä ehtinyt Nieminen.
