Saitko töissäsi maailman valmiiksi jouluksi? Se kun ehti kesän ja syksyn aikana taas särkyä – vaikka juuri juhannukseksi laitoit kaiken kuntoon.
Olemme me ihmiset vaan kummallinen laji. Heti, kun saavutamme, mitä aina halusimme, mietimme, mikä meni pieleen. Jokaisessa elämäntilanteessa on kosolti mahdollisuuksia löytää aiheita, jotka kannustavat vähintään kevyeen itsensä ruoskimiseen.
Lasten kanssa eläessä voi olla varma, että ei täytä kaikkia ulkopuolelta tulevia vanhemmuuden vaatimuksia. Hammaslääkäriin lasta ensi kertaa viedessäsi, jos jo luulit kaikkien kriteerien täyttyvän, niin eiköhän se lapsi vastannut janojuomakysymykseen, että mehu.
Mikäli et täydellisestä arkipäivästä yhtään muuta epäonnistumista löydä, niin ainakin hampaiden pesu jäi alle kahteen minuuttiin.
Vanhemmat lapset taas eivät lopeta riitelyä enää edes tontuilla uhkaamalla. Ja tontulla uhkaaminen, se vasta väärin onkin. Saatikka se, että itse menit sormeen vasaralla lyödessäsi opettamaan sanat, joita lapset nyt tunnekuohuissaan ilmoille viljelevät.
Tonttulakin pukeminen saattaa saada hymyilemään.
Korotkin nousevat. Ehkä myös tuli väärään aikaan siirryttyä määräaikaisista sähkösopimuksista pörssihinnoitteluun. Jos taas hyvä sopimus on vielä voimassa, niin mikään ei estä murehtimasta, miten kustannukset nousevat myöhemmin.
Työehtosopimukset, nekin on irtisanottu. Ja ostettu maksalaatikko, se oli vahingossa rusinatonta – pitikö sekin ylipäänsä ostaa valmiina. Eipä kyllä oikein kehtaa edes puhua maksalaatikon rusinoista, kun naapurivaltio käy hyökkäyssotaa Euroopassa.
Sitten on vielä ilmastonmuutos. Sähköautoon pitäisi siirtyä, mutta kun rahat menevät jo nykyisiin sähkölaskuihin. Dieselillä ei sentään tule yhtään tarpeettomasti enää liikuttua – on se niin kallista. Venäjän panssarivaunuissakaan ei varmaan ole katalysaattoria. Jos olisi, niin ne olisi taatusti varastettu.
Eipä taida joulupukki tuoda mielenrauhaa. Eikä edes työmarkkinoille työrauhaa. Mutta tonttulakin pukeminen ja iloisemman joululaululistan valitseminen saattaa kuitenkin saada hymyilemään.
Maailmassa on aina riittänyt ja tulee riittämään murheita tulevasta. Silti aurinko se vaan nousee ja laskee. Elämä on täynnä onnellisia välähdyksiä, jos vaan malttaa ne kuulla ja nähdä. Ihmiskunta on jotenkin selvinnyt elämästään silloinkin, kun eivät ole tiedostaneet, miten voisivat pärjätä paremmin.
Olisiko oivallinen joululahja niin sinulle kuin myös läheisillesi se, että annat kaiken hetken vaan olla ja tapahtua. Edes sen jälkeen, kun olet pessyt saunan joulukuntoon ja valmistellut jouluaterian.
Kalle Kiili
Insinööriliiton kenttä- ja kehityspäällikkö
