Työelämä on murroksessa, eikä työntekijän näkökulmasta valitettavasti parempaan suuntaan. Viime vuoden aikana ja erityisesti vuoden vaihteessa on tehty useita lakimuutoksia ja linjauksia, jotka heikentävät työntekijöiden asemaa – hiljalleen, mutta määrätietoisesti. Tässä tilanteessa ammattiliiton merkitys korostuu enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin.
Viimeisten vuosien aikana työntekijöiden turvaa on murennettu ja työsuhteen ehtoja heikennetty monin tavoin. Työsuhteiden joustot ovat tarkoittaneet käytännössä epävarmuuden lisääntymistä.
Toimia on paljon. Irtisanomissuojaa on heikennetty, määräaikaisuuksien ja osa-aikaisuuksien käyttöä on helpotettu ja paikallista sopimista on laajennettu tavalla, joka siirtää neuvotteluvoimaa työnantajille.
Myös työtaisteluoikeutta on rajattu ja yhteistoimintalakia heikennetty muuttamalla neuvotteluaikoja, lomautusilmoitusaikoja ja soveltamisrajoja. Keskusteluun on nostettu myös sairausajan, lomien ja muiden työehtojen heikennyksiä.
Yksittäinen työntekijä on näissä muutoksissa heikoilla. Harva pystyy yksin neuvottelemaan ehtonsa tasavertaisesti, varsinkin kun työmarkkinoiden ilmapiiri kiristyy ja työttömyys on huolestuttavalla tasolla.
Ilman liittoa realiteetit eivät useinkaan ole työntekijän puolella.
Työmarkkina-uudistuksia kokonaisuudessaan voidaan kritisoida toiminnaksi, joka vahvistaa työnantajan asemaa ja heikentää työntekijöiden asemaa ja oikeusturvaa.
Samaan aikaan verotuksen osalta työssäkäyvien keskituloisten asema ei ole helpottunut. Verotus on pysynyt ennallaan tai jopa kiristynyt, vaikka elinkustannukset, asuminen ja arjen menot ovat nousseet. Perustelu on tuttu: keskituloisten suuri joukko rahoittaa hyvinvointivaltiota, eikä tälle ryhmälle voida antaa merkittäviä helpotuksia.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että työssäkäyvä, veronsa maksava keskituloinen kantaa suurta vastuuta – mutta saa vastineeksi yhä vähemmän turvaa ja joustoa omaan arkeensa.
Myös etätyötä tekevien ja liittoon kuuluvien työntekijöiden verotusta ja etuja on kiristetty. Etätyön mahdollisuuksia kavennetaan ja siihen liittyviä vähennyksiä kiristetään, vaikka etätyö on monelle hyvä tai jopa ainoa keino yhdistää työ, perhe ja jaksaminen.
Tosiasia on, että ammattiliitto on tällä hetkellä ainoa taho, joka järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti ajaa työssäkäyvän keskituloisen etuja. Liitto neuvottelee työehdoista, puolustaa irtisanomistilanteissa, tukee riidoissa ja pitää ääntä silloin, kun työntekijöiden oikeuksia ollaan heikentämässä.
Ilman liittoa vastassa ovat yksin työnantaja, lainsäädäntö ja taloudelliset realiteetit, jotka eivät useinkaan ole työntekijän puolella. Yhdessä meillä on neuvotteluvoimaa. Yksin sitä on hyvin vähän.
Liitto ei ole menneisyyden jäänne – se on työntekijälle tulevaisuuden turva. Ammattiliittoon kuuluminen ei ole ideologinen valinta, vaan käytännöllinen teko oman toimeentulon, jaksamisen ja oikeuksien puolesta.
Mitä enemmän työelämää heikennetään ja keskituloisten vastuuta kasvatetaan, sitä tärkeämpää on, että meillä on vahva yhteinen edunvalvoja. Juuri nyt liittoon kuuluminen ei ole varmuuden vuoksi – se on välttämättömyys.
Timo Veijola
Ylempien toimihenkilöiden luottamushenkilö Nokia Solutions and Networks Oy:ssä
