Tutkimattomia ovat rouvien ja herrojen tiet: vielä muutama viikko sitten maassa keskusteltiin vakavasti alueellisista rajoituksista ulkona liikkumiseen. Nyt on toinen ääni kellossa. Jos käy hyvin emmekä itse töpeksi, pian juhannuksen jälkeen voi elätellä toivoa jokseenkin normaalista kesänvietosta.
Nopeat käänteet ovat herättäneet somekansan keskuudessa ihmetystä. Se on ymmärrettävää. Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta kieltämättä tautitilanteen arvioinnit heilahtivat laidasta toiseen kohtuullisen rivakasti. Asiantuntijoiden uskottavuus on joskus kyseenalaistettu somessa pienemmästäkin syystä.
Minä en ihmettele, kyseenalaista tai riehaannu. Olen tyytyväinen, äärettömän iloinen, että THL:n maaliskuinen ennuste oli pahasti pielessä. Samalla huokaisen syvään ja toivon, että tiedot koronatilanteen helpottumisesta eivät ole yhtä ennenaikaisia tai liioiteltuja kuin aikanaan huhut kirjailija Mark Twainin kuolemasta.
Toivon keskellä tunnen kiitollisuutta.
Maltan odottaa vielä hetken. Vielä en ryhdy suunnittelemaan kesälle suuria ja villejä juhlia. Käytän maskia ja yritän muistaa pestä käsiäni entiseen malliin. Pessimisti ei pety, odotan ja katson, mihin suuntaan koronaviisarit seuraavan parin viikon aikana värähtävät. Ehkä jo vappuna olemme kaikki viisaampia.
Minulle tärkeintä on toivon herääminen, tietoisuus siitä, että tämä pitkä piina voi pian olla ainakin hetkellisesti, kenties pysyvästi ohi. Tiedän, että kaltaisiani on paljon. Koronaväsymys on kollektiivista, jos mikä.
Toivon keskellä tunnen myös kiitollisuutta. Olen onnenpekka, uhraukseni poikkeusoloille ovat sittenkin olleet pieniä. Olen elossa, olen pysynyt terveenä ja töitäkin on riittänyt. Myös kansakuntana olemme päässeet sittenkin vähällä. Kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin.
Voi tätä hentomielisyyttä ja toiveikkuutta. Sitä ne kevään herääminen, lisääntyvä valo ja lämpö teettävät, ainakin minulle. Työnnän alakuloa loitommas, näen ympärilläni hyvää ja kaunista, jaksan paremmin.
Eiköhän se tästä oikene. Viikonloppuna voisi kenties aloittaa golfkauden. Moottoripyörän aika tulee karvan verran myöhemmin. Valoa kohti, kanssaihmiset.
Jari Rauhamäki
Insinööri-lehden päätoimittaja
