”Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu.” Mooseshan sen tiesi ja ensimmäisen kirjansa kautta kertoi faktana koko kristitylle kansalle.
Tältä pohjalta on ollut suurten johtajien hyvä lyödä kansakuntien työtahtia. Samalla itse noudattaen kirjaimellisesti lauseen vanhempaa käännöstä: ”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi.”
Ymmärrykseni mukaan tähän meille opetettuun näkemykseen perustuu paljolti tämän päivän asiantuntijatyön terveysongelmat. Samaan aikaan kun nykyjohtajat haluavat jaksamiseen liittyviä työterveyskuluja alas, heidän organisaationsa eivät toimi työniloa lisäten vaan arvostavat kaikkensa yritykselle antavia puurtajia. Siinä on asiantuntijatyön tuottavuuden paradoksi.
Kehotan kokeilemaan ulkoilua.
Yrityksen toimintakulttuuri heijastuu usein johtajien omista toimintamalleista. Johtoryhmissä harvemmin katsotaan hyvällä jäsentä, joka kertoo, että hänellä ei ole liikaa töitä, vaan ehtii hyvin hoitamaan vastuunsa ja huolehtimaan samalla myös itsestään ja perheestään.
Ryhmäpaine ajaa näyttämään hikiseltä. Kalenteri, joka ei ole täynnä, kertoo kapasiteetin olevan vajaakäytöllä. Todellisuudessa se usein kertoo hyvästä työn suunnittelusta.
Kiireiseltä näyttäminen osoittaa ahkeruutta. Tuottavuudesta viis, vaikka todellisuudessa juokseva kokki on keittiössäkin enemmän uhka kuin mahdollisuus.
Vuonna 2019 uudistettu työaikalaki määrittää työajan: Työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä.
Etätyö on aiheuttanut oman haasteensa johtamiseen. Takaraivossa kun on ajatus, että töissä ollaan työpaikalla ja työntekijä laiskottelee etätöissä – joskus jopa nauttii työn tekemisen vapaudestaan.
Työterveyden ammattilaiset kannustavat pitämään taukoja näyttötyöstä ja liikkumaan, jotta veri kiertää päähän saakka vielä iltapäivälläkin. Voitko kuitenkaan omalle työnantajallesi häpeilemättä sanoa, että käyt nyt välillä ulkona kävelyllä? Saatko saman hyväksynnän kuin jos tekisit keppijumppaa työnantajan tiloissa?
Vai oletko hyväksytympi työntekijä, jos pystyt pitämään niska-hartiaseudun staattisesti jännittyneenä koko päivän teams-pallon pysyessä vihreällä? Kehotan kokeilemaan ulkoilua ja tarvittaessa haastamaan luutuneita asenteita.
Suurimman ongelman työhyvinvoinnin johtamiseen aiheuttaa se, että sääntöjä ei voida kirjoittaa yksiselitteisesti. Jos kirjataan, että etätyöpisteeltä voi poistua puistoon työajalla, kirjausta voidaan käyttää väärin.
Tuottavuuden mittaaminen ja johtaminen ei ole yksiselitteistä. Se vaatii laajaa ymmärrystä niin tehtävästä työstä, toimintaympäristöstä kuin myös johdettavien ihmisten käyttäytymisestä. Siinä tulee ymmärtää myös aikajänteet. Monesti pidemmän ajan kuluttua realisoituva isompi tuottavuuskasvu näkyy negatiivisesti lyhyen aikavälin tuottavuuskasvussa.
Liian usein tuottavuuden johtaminen tyssää jo siihen ymmärryksen puutteeseen, että mitään prosessia ei voi luonnossa kuormittaa täydellä teholla kestävästi. Harvaa edes 80 prosentin kuormalla, mikäli aikoo saada tulokset aikataulussa ja laadusta tinkimättä. Sama pätee asiantuntijatyöhön.
Kun sadan prosentin kuormitusta ei onnistuta saavuttamaan, vieläkin liian usein katsotaan olevan oikein, että työntekijällä on edes (fyysinen tai henkinen) otsa hiessä.
Entä jos Mooses olikin väärässä?
Kalle Kiili
Insinööriliiton kenttä- ja kehityspäällikkö
