Lähestyvä pääsiäinen ja tavallista pidempi viikonloppuvapaa ovat näkyneet siltatyömaalla normaalia leppoisampana jutusteluna. Minkäänlaista jurnutusta ei ole kuulunut eikä kurttuisia silmäkulmia näkynyt. Ja mikä parasta, työt ovat edistyneet ennakoitua paremmin.
Suoraan sanottuna leppoisuus tarkoittaa kahvikopilla tavallistakin huonompia juttuja. Luokattomien tarinoiden kerronnan aloitti jo maanantaina vanha Nieminen ilmoittamalla, että nyt on valelääkärien, valepoliisien ja valeuutisten lisäksi havaittu myös valenoitia.
– Virpojia kävi pilvin pimein ja minä heille annoin vitsasta palkaksi karkkipussin poikineen. Tuoreeksi ja terveeksi piti tuleman. Ja mitä vielä, selkä ja polvi ovat yhtä kipeänä kuin ennenkin ja naama näyttää edelleen hiekkapaperilta.
Kahvikopin hyvästä ilmapiiristä kertoo jotain se, että jopa tälle jutulle naurettiin.
* * *
Siitä se viikko lähti käyntiin. Jutunaiheitahan riitti Kansallisoopperan baletinjohtajan törttöilyistä viihdetaiteilija Jari Sillanpään uuteen huumekäryyn.
Nieminen ryhtyi tiistaina kehittämään vakoilijalottorumpua ihan kaupalliseen käyttöön. Markkinointikohteena hänellä olivat valtioiden suurlähetystöt eri puolilla maailmaa.
Vakoilijoiden nimeäminen ja karkottaminen ulkopoliittisissa kriisitilanteissa on kuulemma melkoista arpapeliä. Yhdessä maassa valitaan yksi, toisessa kuusi, kolmannessa viisikymmentä.
Onneksi Niemiselle kävi kuin Tuntemattomassa sotilaassa ikiliikkujaa suunnitelleelle Honkajoelle. Ajatus alkoi karkailla, johtoajatus katosi ja suunnittelussa ei päästy alkua pidemmälle.
* * *
Keskiviikkona kuulimme nuoren kirvesmiehen suusta kysymyksen, mikä on pääsiäisen ajan odotetuin uutinen. Veikkauksia ja vastauksia riitti, mutta oikeaa ei kuulunut.
– No se on tietenkin se, kuinka paljon Mietaan Jussi syö mämmiä tänä pääsiäisenä. Kai siitä nyt joku toimittaja taas jutun tekee, kysyjä vastasi omaan kysymykseensä.
– Mutta minäpä tiedän oikean määrän. Mieto syö pääsiäisen aikana mämmiä 36 kiloa eli 72 rovetta, Nieminen kuittasi.
* * *
Torstaina-aamuna Sievänen ilmoitti tuottavuuden nousseen työmaalla hetkellisesti sen verran korkealle, että hanskat laitetaan naulaan jo kahvitunnilta.
– Olkoon loppupäivän tunnit vaikka niitä onnettomia kikytunteja. Kehittäkää itseänne, keksikää vaikka parempia vitsejä, Sievänen kehotti.
Niemisen naama meni saman tien vakavaksi.
– Tämä nyt niin väärää politiikkaa kuin olla ja voi. Mitä tästä ajattelee pääministeri tai valtiovarainministeri, miten käy kilpailukyvyn, pitkän aikavälin tuottavuuden ja huoltosuhteen, jos näin leväperäinen ajattelu ja toiminta leviävät yhteiskuntaan. Mutta totta kai me lähdemme, kun kerran käsketään, Nieminen veisteli naama peruslukemilla.
