Sipilän hallituksen työmarkkinapoliittiset linjaukset herättivät heti tuoreeltaan keskustelua ja vastustusta.
Insinööri-lehti työmarkkinat

Korkein oikeus määritteli rajoja kohtuuttomuudelle

Korkeimman oikeuden tekemä päätös hyväksyä työajan pidentämisen kiky-sopimuksella on Insinööriliiton lakimies Tuomas Oksasen mukaan ennakkopäätös, joka jättää paljon avoimia kysymyksiä.

Korkein oikeus kumosi tällä viikolla tekemällä päätöksellään käräjäoikeuden ja hovioikeuden tekemät ratkaisut ja linjasi, että vuonna 2016 solmitun kiky-sopimuksen perusteella työajan pidentämistä vastustaneen insinöörin työaikaa voitiin pidentää vastoin hänen omaa työsopimustaan.

Työmarkkinajärjestöjen tekemä kiky-sopimus toi aikanaan silloisen pääministeri Juha Sipilän voimakkaasti vaatiman vuosittaisen työajan pidentämisen, jonka määrä asettui kovien vääntöjen jälkeen 24 tuntiin vuodessa. Insinöörin työpaikalla tehtiin työajan pidentämisestä paikallinen sopimus, jonka mukaan pidennys tehdään yrityksessä lisäämällä viikkotyöaikaan puoli tuntia.

Mies ilmoitti heti, että hän ei hyväksy ratkaisua, koska hänen työsopimuksessaan viikkotyöajaksi on kirjattu 37,5 tuntia. Ratkaisua haettiin oikeudesta. Sekä Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus että ja Helsingin hovioikeus katsoi miehen vaatimukset oikeaksi ja päätti, ettei työsopimukseen kirjattua työaikaa voi pidentää kiky-sopimuksella.

Periaatteellinen asia

Insinööriliiton lakimies Tuomas Oksasen mukaan kyseessä on periaatteellinen asia, josta on puuttunut korkeimman oikeuden ratkaisu.

Kiistan pohjalla on työoikeudessa yleisesti noudatettu käytäntö, jota kutsutaan edullisemmuussäännöksi. Sen mukaan työantajan on sovellettava työsopimuksen ehtoa, jos se on työntekijän kannalta edullisempi kuin alan työehtosopimus.

Oksasen mukaan korkeimman oikeuden päätös lyö korvalle edullisemmuussääntöä, mutta ei hautaa sitä kokonaan.

– Ratkaisussa on kyse edullisemmuussäännön poissulkemisesta tilanteessa, jossa tes-osapuolet niin päättävät ja kyse ei ole työntekijän kannalta kohtuuttomasta lopputuloksesta, hän sanoo.

Oksasen mielestä korkeimman oikeuden ratkaisu jättää avoimeksi kohtuullisuuden asteen, sen, milloin kollektiivinen sopiminen voi tai ei voi mennä yksilöllisen sopimusehdon edelle.

­– Nyt tiedämme vain yhden esimerkin kohtuullisuudesta. Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteella työajan pidentäminen 24 tunnilla on sellaista, Oksanen sanoo.

Oksasen mielestä ratkaisun perusteella KKO:n yleisohje näyttäisi olevan, että työehtosopimusosapuolet voivat niin halutessaan ajaa yksilöllisen sopimisen edelle, sitä jopa heikentäen.

– Tämä on iso periaatteellinen kysymys. Ja huomionarvoista on, että alemmat oikeusasteet katsoivat asian olevan toisin, Oksanen huomauttaa.

Teksti ja kuva: Jari Rauhamäki