Vanha Nieminen tuli torstaina töihin ovela ilme naamallaan. Joten jotain verbaalista viisautta oli odotettavissa, ja tulihan se sieltä heti aamutuimaan. Mies katsoi työmaakopilla nuorempia kirvesmiehiä vuoronperään ja kysyä töksäytti, tietävätkö klopit mikä on konkelo.
Sieväselle sana oli kyllä tuttu, mutta hädin tuskin kolmeakymmentä ikävuotta nähneet ja ikänsä kaupungissa asuneet kirvesmiehet katselivat silmät ymmyrkäisinä toinen toisiaan. Ei ollut nuorista miehistä edes arvaajiksi, sen verran olivat sentään Niemisen arvoituksista ja niihin vastaamisesta oppineet.
– Se on poijjaat semmoinen puu, joka kaadettaessa jää nojaamaan pystyssä olevaan puuhun. Voi konkelo toki olla tuulenkin kaatama. Mutta tiukassa on yleensä konkelo. Siinä tarvitaan kuulkaa taitava metsuri, että saa konkelon laukeamaan eli maahan, Nieminen vastasi omaan kysymykseensä ja lähti töihinsä.
* * *
Tapansa mukaan Nieminen piti kotvan aikaa hulluja jännityksessä ennen kuin suostui valaisemaan kuulijoille konkelopuheiden perimmäisen merkityksen. Iltapäivän kahvitunnilla hän julisti, että maassa on nyt työmarkkinakonkelo.
– Siinä on kuulkaa keväästä lähtien työmarkkinakysymysten ympärillä hyörinyt sellaisia sahureita, että ei olisi ihme, vaikka tätä konkeloa ihmeteltäisiin vielä toisenkin talven lumilla. Sen siitä saa, kun moottorisaha annetaan kaiken maailman diplomi-insinööreille, mies tykitti.
Niin, sen verran Sievänenkin on metsähommissa ollut, että tietää konkelon syntyvän taitamattomuuden seurauksena. Eikä virheen tarvitse aina olla edes iso, kun puu ei kaadukaan sinne minne metsuri ajatteli.
* * *
Vilkas keskusteluhan siitä taas syntyi. Enemmistö oli sitä mieltä, että Sipilän hallitus saa ottaa melko ison siivun omaan piikkinsä yhteiskuntasopimuksen kaatumisesta. Rinta rottingilla, tiukkoja aikatauluja ja askelmerkkejä piirrellen lähdettiin keväällä liikkeelle, mutta uho laantui syksyyn mennessä sitä mukaan kuin oma osaamattomuus alkoi paljastua.
– Ja nyt pääministeri kehtaa sysätä vastuu työmarkkinajärjestelmälle sanomalla, että se ei osaa tehdä tämän ajan vaatimia päätöksiä. On se taas kerran suomalaiselle poliitikolle niin hemmetin vaikeaa yrittää kaivaa malkaa omasta silmästä. Tietäähän tuo, voisi vaikka löytyäkin, Nieminen sanoi.
Oman osansa arvostelusta saivat myös Elinkeinoelämän keskusliitto ja AKT. EK ajattelee yhteiskunnan kokonaisetua vain juhlapuheissa ja AKT ei edes tiedä, mikä se sellainen on, tuumasi yksi nuoremmista kirvesmiehistä.
– Sos sos poika, suu pienemmälle. Piirainen on järkimiehiä, jäsenen asialla, Nieminen toppuutteli.
* * *
Perjantain kahvitunnilla ryhdyimme etsimään ratkaisua vaikeaan työmarkkinatilanteeseen. Kyllä porukalla oli vahva usko siihen, että työmarkkinaosapuolet käärivät vielä kerran hihansa ja palaavat neuvottelupöytään.
Samaan hengenvetoon totesimme, että nyt olisi hallitusherrojen parempi pitää suut supussa ja lopettaa työmarkkinajärjestöjen mollaaminen. Asioista on kuitenkin edelleen pakko sopia, vai mitä Nieminen?
– Ei taida sittenkään olla minun murheeni. Hallituksen olisi kannattanut tätäkin vaihtoehtoa miettiä jo alkukesästä. Hoitakoon konkelonsa, minä lähden saunan lämmitykseen.
