Palasimme työmaan kahvikopilla loppuviikolla yhteen mieliaiheistamme eli Postin toimintaan. Tai pikemminkin toimimattomuuteen, onhan sanomalehdistä ollut pitkin alkutalvea luettavissa juttuja siitä, miten postin kotiin kannettavaksi luotettua kirjettä ja pakettia on löytynyt mitä ihmeellisimmistä paikoista.
Siis he ovat voineet lukea, joille lehti on sattunut tulemaan. Kaikille se ei ole tullut ja osalle raakasti myöhässä. Eli tuntemattomia ovat olleet postimiehen tiet viime aikoina.
Postia on löytynyt muun muassa junasta ja löytötavaratoimistosta, joista viimeksi mainittu on tietenkin postin asiakkaan kannalta parempi paikka kuin vaikka juna.
* * *
Posti pääsi viikolla epäluotettavuudessaan kokonaan uudelle tasolle, kun se kadotti Demokraatti-lehden koko painoksen. Kuvaan kuuluu, että lehden päätoimittaja ja Postin viestintäjohtaja kiistelevät julkisuudessa siitä, onko noin 10 000 lehteä ollut hukassa vai ei.
– Makuasia, joista ei kannata kiistellä. Joka tapauksessa on selvää, että firmassa ei ole asiat kunnossa. Sen siitä saa, kun laittaa viisituhatta työntekijää pihalle, Nieminen ilmoitti tuohtuneena.
Mies vaati kovaan ääneen Postia keskittymään ydintehtäväänsä eli postin jakamiseen.
– Lumien kolaamiseen, ruohon leikkaamiseen ja vanhuksien ulkoiluttamiseen on eri ihmiset, hän totesi.
* * *
Sokos sai pienen myrskyn aikaiseksi, kun se ilmoitti luopuvansa turkisten myynnistä ensi vuoden alussa. Päätös on herättänyt vastarintaa ja boikottihenkeä etenkin Pohjanmaan historiallisessa maakunnassa, jossa sijaitsee valtaosa Suomen turkistarhoista.
Kahviporukassa pohdimme, kuinka viisas liike Sokokselta oli. Tulossa on tavarataloille vuoden vilkkaimmat viikot ja pohjalaisilla on tunnetusti rahaa. Kuten arvata saattaa, työmaakopillakin keskustelu siirtyi luontevasti väittelyyn turkiselinkeinon eettisyydestä. Kiista loppui ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.
– Toiset ostaa turkiksia ja toiset niitä myy, Nieminen ilmoitti ja iski piisamista tehdyn lakin päähänsä.
* * *
Yleisradiossa tilanne on äitynyt vallan mielenkiintoiseksi sen jälkeen, kun pääministeri Sipilä katsoi asiakseen lähetellä toistakymmentä sähköpostia hänestä juttua tehneelle Ylen toimittajalle. On ollut vuotoja talon sisäisistä palavereista kilpailijoille, entiset ja nykyiset työntekijät ovat haukkuneet päätoimittajaa, toiset ovat häntä puolustaneet, mediatalo käynyt esimiehen ja alaisen välisiä ”kehityskeskusteluja” suorassa televisiolähetyksessä.
Ylessä tilanne näyttää olevan vähintään yhtä sekaisin Postissa. Johtoajatus tuntuu sielläkin olevan hukassa yhdeltä jos toiselta. Ja mitä johtamiseen ja esimiestyöhön tulee, toimitus näyttää olevan pomolle yhtä vaikea työpaikka kuin rakennustyömaa.
Herkkähipiäisiä herroja ja rouvia tuntuu olevan toimittajissakin.
