Insinööri-lehti

Jeesusteipin juhlapäivä

Työporukkamme on vähitellen ja vähin äänin palannut kesälaitumilta takaisin sorvin ääreen. Kun kesä oli säiden puolesta vähän mitä sattuu, kahvitunneilla ei ole jaksettu virittää asiallista keskustelua juuri mistään. Aika on siis päällisin puolin kulunut huonoja kesäsäitä kiroillessa.

Pienen valonpilkahduksen aihevalikoiman kapeuteen tarjosi perjantai, kun joku luki älypuhelimestaan, että ilmastointiteippi on päässyt kunnioitettavaan 75 vuoden ikään.

Hopeanvärinen ilmastointiteippi – joka paremmin tunnettaneen jeesusteippinä – on apuväline, jolla muun muassa parempien ja vähän huonompien rokkibändien roudarit ovat kiinnittäneet johtoja esiintymislavan lattiaan, seiniin ja kattoon kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla. Mutta on ihmeteippiä käytetty paljon muuhunkin.

* * *

Jeesusteippi on ollut oiva väline muun muassa erilaisten jalkineiden korjaamiseen. Sievänen muisteli pelanneensa 1980-luvulla useita viidennen divisioonan jalkapallo-otteluja Adidaksen nappulatossuilla, joiden oikean jalan ”nappiksen” pohja pysyi tukevasti paikallaan teipillä.

Nieminen oli puolestaan tehnyt jeesusteipistä vasaraansa tukevan kädensija kadonneen kumisen tilalle. Oli hän teipillä korjannut elämänsä aikana myös lukemattomia puisia kirveenvarsia.

– Tiedättekö klopit muuten mikä on kirvesvarren kurkkumätä? Ai ette vai. No se on se, kun toistaitoisen klapintekijän kirveenvarsi osuu toistuvasti terän kiinnityskohdasta puuhun niin, että varsi alkaa ohentua. Minullahan sellaista ongelmaa ei tietenkään koskaan ole ollut, hän tähdensi.

* * *

Sama mies muisteli myös erästä kymmenen vuoden takaista moottoripyöräretkeä. Yksi matkamiehistä oli ostanut lähikaupasta pahvisen 24 tölkin olutlaatikon. Kaupan ulkopuolella hän huomasi, ettei urbaaniin ajoon tarkoitetusta ajopelistä löydy ”salkulle” luontevaa kiinnityspaikkaa.

– Kaveri kaivoi sivulaukusta jeesusteippirullan ja alkoi askarrella. Ei aikaakaan, kun boksissa oli verrattomat ja tukevat olkahihnat, joista moni selkärepputehtailija olisi ollut kateellinen. Ja sitten ei muuta kuin salkku selkään ja menoksi, Nieminen kertoi.

Sen verran vielä jatkoi, että tuotekehittelyn oivallisuudesta huolimatta jeesusteipillä fiksattu pahvinen selkäreppu jäi hylättynä ensimmäiseen majapaikkaan. Samoin oli käynyt tölkeille.

* * *

Työhuonekunnan varttuneempi väki alkoi tässä vaiheessa pohtia, että ilmastointiteipin lisäksi maailmassa on muitakin ”joka paikan korjausvälineitä”. Pirkanmaalla, pienessä Enokunnan kylässä Orivedellä rautalankaa kutsutaan sen monikäyttöisyyden vuoksi Enokunnan mutteriksi.

Heinäpaalien sitomiseen käytetystä paalinarusta puolestaan kehkeytyi 1970-luvun maaseudulla verraton hätäapu moneen pikku riesaan. Paalinarulla kiinnitettiin ja ehostettiin niin ikivanhan ”Nuhvin” istuin kuin jatkettiin lehmien ruokintapöydän kahleita. Ja paljon muuta.

– Mutta mihin kelpaa nykyisten pyöröpaalien muovi? Ei mihinkään. Ongelmajäte mikä ongelmajäte, Nieminen noitui.

* * *

Tässä kohtaa nuori ja golfia pelaava kesätyöntekijä rykäisi ja avasi suunsa.

– Jeesusteippi, rautalanka ja joku ihme paalinaru ovat varmaan olleet ihan jees, mutta tietävätkö vanhukset, mikä on golfarin jakoavain? No se on tietenkin 52-asteinen wedge. Se on bägin monikäyttöisin keppi, sillä voi lyödä mistä tahansa, nuori mies ilmoitti.

Kahvikopissa tuli hiljaista. Nieminen julisti jeesusteipin juhlapäivän päättyneeksi ja lähti takaisin töihin.