Niinhän siinä kävi kuin me olemme työmaalla jo pitkään ounastelleet; kun aika kuluu, viimeiset vastarannan kiisket tulevat järkiinsä ja myöntävät, että ehkä kilpailukyvyn vahvistamista kannattaa sittenkin hakea perinteiseen tapaan yhdessä neuvottelemalla ja sopimalla kuin jättämällä asian hallituksen pakkolakien ja muiden epämääräisyyksien varaan.
Viimeinen kanto kaskessa oli Etelärannan herrat eli Elinkeinoelämän keskusliitto, joka tällä viikolla kertoi toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen suulla, että eiköhän sitä sittenkin vielä kerran yritetä neuvotella yhteiskuntasopimuksesta. Maan hallituksen ministerit – tai ainakin melkein kaikki – olivat jo aiemmin alkaneet aprikoida, että onko näillä pakkolailla sittenkään viisasta kauheasti mekkaloida.
Ymmärtäähän tuon. Pitkin syksyä hallituspuolueiden kannatus laski ja opposition nousi, osin varmasti tulehtuneen työmarkkinailmapiirin takia. Kansalaisten tunnoista viis, mutta kun eivät edes monenkirjavat asiantuntijat pakkolaeista innostuneet, pakkohan hallituksen oli alkaa vaihtoehtoisia reittejä etsiä. Ja kas, neuvottelupöytään sitä siis ollaan palaamassa.
***
Toki EK ilmoitti, että palkoista sopiminen on edelleen syytä siirtää syksyyn ja liittojen neuvoteltavaksi. EK:n näkökulmasta linjaukseen varmaan sisältyy joku viisaus, jonka kanssa palkansaajajärjestöjen on syytä olla tarkkana, mutta äkkiseltään voisi ajatella, että maan talouden kannalta olisi järkevämpää sopia myös vuoden tai kahden palkoista keskitetysti samalta istumalta.
Voi kuvitella, että näin toimien säästyisi jonkin verran kallispalkkaisten herrojen ja rouvien aikaa ja istumalihaksia, ehkä myös hermoja. Aineelliselta puolelta plussapuolelle voi laskea säästyneet kahvin, tupakat, voileivät ja kampaviinerit.
Niin että eiköhän kannata parantaa tuottavuutta kerran ja kunnolla tekemällä vanha kunnon tupo saman tien ilman turhia mutkitteluja.
***
Lehdessä luki, että 16-vuotiaan Albertvillen olympiakisoissa kolme mitalia voittanut Toni Nieminen tekee paluuta mäkihyppytorniin. Nelikymppiseksi varttunut entinen teinitähti on muutaman hypyn talvella hypännyt ja kun touhu tuntui mukavalta, mies päätti ilmoittautua normaalimäen SM-kilpailuihin.
Niemisen paluuseen kiteytyy suomalaisen mäkihypyn koko kuva. Mitalit ja jatkuva menestys ovat vain kultainen muisto ja sellaiseksi taitaa jäädäkin, jos ei ihmeitä tapahdu. Viimeksi lentomäen MM-kilpailuissa Suomi vältti joukkuekisassa vain vaivoin jumbosijan. Kun maailman parhaat hyppäsivät lähes sata metriä pidemmälle kuin Suomen huiput, ei hyvältä näytä.
Pian Suomessa on enemmän hyppyrimäkiä kuin mäkihyppääjiä, jos sitten veteraanit eivät seuraa Niemisen ja Janne Ahosen esimerkkiä ja tee paluuta torniin. Joten miten on, Jari Puikkonen, Tauno Käyhkö, Veikko Kankkonen ja kumppanit?
