Sisäilma kiusaa työpaikoilla

Korkeasti koulutetut kärsivät huonosta sisäilmasta työpaikoilla. Toimistot ovat kuitenkin paremmassa kunnossa kuin kodit.

Tänä vuonna julkaistussa Finterveys-tutkimuksessa kysyttiin suomalaisilta ensi kertaa sisäilmaan liittyvästä oireilusta. Työpaikan ilma on ihmisten kokemusten perusteella selvästi huonompaa kuin kotona.

Objektiiviset mittarit kertovat kuitenkin, että erilaiset kosteus- ja homevauriot ovat yleisimpiä asuintaloissa kuin työpaikoilla. Kattavin aiheesta tehty selvitys on eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportissa. Sen mukaan vaurioita on 2,5–5 prosentissa toimistorakennuksista ja 6–10 prosentissa asuintaloista.

– Kokemuksiin voivat vaikuttaa muutkin tekijät kuin pelkkä sisäilma ja rakennuksen kunto, selittää vanhempi asiantuntija Katja Tähtinen Työterveyslaitokselta.

Kokemus painottuu

Huonolle sisäilmalle on harvoin yhtä syytä, ja kokemus huonosta sisäilmasta on ihmisillä erilainen. Tutkimusten mukaan ihmisen yksilöllisillä tekijöillä ja työyhteisöön liittyvillä tekijöillä on vaikutusta kokemuksiin. Sisäilmaongelmien selvittämisessä suositellaan siksi käyttäjien kokemuksen ja terveyden sekä rakennuksen kunnon selvittämistä.

– Ihminen on herkkä mittari. Tutkimustuloksia löytyy muun muassa siitä, että tilojen käyttäjien havaitsema maakellarin tai homeen haju on yhdistetty asiantuntijan havaitsemaan homeongelmaan rakennuksessa tai tiloissa, rakennusinsinöörin koulutuksen saanut Tähtinen toteaa.

Aistinvarainen tutkimus ei kuitenkaan riitä varsinkaan piilevien rakenteellisten ongelmien löytämiseen. Piilevät ongelmat voivat pahentua pitkällä aikavälillä ja aiheuttaa koettuja haittoja.

Toisaalta edes rakennusten kuntoon perustuvat mittarit eivät ole täysin objektiivisia. Erilaisia epäpuhtauksia tai rakennuksen vaurioita voidaan mitata yksiselitteisesti, mutta raportteihin liittyy aina selvityksen tekijän tulkinta.

– Joka tapauksessa ihminen on aina se, joka lopulta tuloksia tulkitsee ja arvioi, Tähtinen tähdentää.

Tieto ongelmista kasvaa

Vertailutietoa sisäilmaoireilun kehityksestä ei vielä ole. Kysymyksen ottaminen Finterveys-tutkimukseen kertoo ainakin siitä, että ongelmasta halutaan tietoa.

– Sisäilma-asiat on nostettu korkealle prioriteetille Suomessa, ja oireilulle pannaan nykyään paljon painoa, sanoo tutkimuksessa mukana ollut professori Juha Pekkanen Helsingin yliopistolta.

Lähes puoli miljoonaa työikäistä on oireillut sisäilman takia vuoden aikana. Joka viides työikäinen nainen ja joka kymmenes työikäinen mies kokee saaneensa oireita työpaikkansa sisäilmasta vuoden aikana. Tämä vastaa Suomessa noin 400 000 yli kolmekymppistä työikäistä.

Kolmasosa työikäisistä naisista on kokenut oireita työuransa aikana ja miehistä vajaa viidennes. Yli puolet niistä, jotka olivat joskus kokeneet oireita, kertoi kärsineensä oireista myös viimeisen vuoden aikana.

Työpaikat sairastuttavat

Kotona oireita on selvästi vähemmän kuin työpaikalla. Työikäisistä naisista kymmenen prosenttia ja miehistä kuusi prosenttia on joskus kärsinyt sisäilmaoireista kotona. Viimeisen vuoden aikana oireita oli saanut naisista kuusi ja miehistä neljä prosenttia.

– Miksi oireilu on selvästi yleisempää työpaikoilla ja korkeammin koulutetuilla naisilla, vaatii lisäselvityksiä, summataan tutkimuksen johtopäätöksissä.

Noin joka kymmenes nainen ja joka kahdeskymmenes mies oli joskus elämässään käynyt lääkärissä sisäilmasta johtuvien oireiden tai sairastelun takia. Tämä vastaa noin neljännesmiljoonaa henkilöä. Lääkärissä käynti oli yleisempää työikäisillä ja naisilla.

Työpaikalla oireista kärsivät ennen kaikkea korkeasti koulutetut. Joka neljäs korkea-asteen koulutuksen saaneista naisista koki työpaikalla oireita vuoden aikana, mutta perusasteen koulutuksen saaneista vain 12 prosenttia kertoi oireista. Miehillä erot eivät olleet merkitseviä.

Pekkanen pitää tärkeänä, että myös rakennusten kuntoa mitataan. Sisäilmaongelmien yhteydessä käydään kohteessa, tarkastellaan piirustuksia, mitataan kosteutta, porataan seiniä, tarkistetaan ilmanvaihto, otetaan mikrobinäytteitä rakenteista ja mitataan ilmassa leijuvia yhdisteitä.

– Tärkeämpää on tutkia rakennusta, jotta tiedetään, mikä siinä on vialla ja millaisia altisteita siinä on. Vain siten voidaan tietää, miten asioita voidaan korjata, Pekkanen tuumii.

Tietämys kasvaa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL käynnisti lokakuun lopussa kansallisen sisäilma- ja terveysohjelman vuosille 2018–2028. Työterveyslaitos on mukana ohjelmassa. Ohjelma pyrkii vähentämään sisäympäristön terveyshaittoja tiedolla vaikuttamalla, rakennusten ongelmatilanteiden hallinnalla, ihmisten hoidolla ja sisäympäristöön liittyvällä koulutuksella.

Tähtinen pitää vaikeana arvioida, mihin suuntaan sisäilmaongelmien määrä on kehittynyt. Ongelmista ei ole keskenään vertailukelpoisia tutkimuksia eri ajoilta.

– Sisäilmaongelmat ovat saaneet enemmän huomiota. Ne näyttävät lisääntyvän, mutta ovatko ne tosiasiassa lisääntyneet, en osaa sanoa, Tähtinen myöntää.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan pelkästään kosteusvaurioihin liittyvien terveysvaikutusten vuosittaiset kustannukset ovat 23–953 miljoonaa euroa. Toisaalta rakennusten korjaamiseen ja uudisrakentamiseen liittyy erittäin suuria kustannuksia.

Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma kuuluu valtioneuvoston Terveet tilat 2028 -ohjelmaan, jonka tavoitteena on tehdä julkisista rakennuksista terveellisiä ja parantaa sisäilmasta kärsivien hoitoa.

Tähtinen kertoo videolla, miten työntekijä voi toimia, jos pitää työpaikan sisäilmaa huonona.