Insinööri-lehti

Työhyvinvoinnin tarve on ja pysyy

Tekee ihminen mitä tahansa, hänen on voitava hyvin saadakseen jotain aikaan. Tämä pätee kotona, koulussa, töissä ja harrastuksissa. Jos fyysinen tai henkinen hyvinvointi alkaa murentua, ihmiseltä on turha odottaa sataprosenttista panosta tai tuotosta. Ja valitettavan usein aika ei paranna tilannetta. Päinvastoin mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan, sitä nopeammin ihminen on taas täydellä teholla rivissä.

Työhyvinvointi on yhteistoimintaa niin valtakunnan tasolla kuin työpaikoillakin. Esimerkiksi teknologiateollisuudessa on jo usean työehtosopimuksen aikana sovittu yhteisestä työhyvinvointihankkeesta. Niitä on muillakin aloilla. Joku voi katsoa niiden edustavan sopimustoiminnan ”pehmeitä arvoja”. Itse en niiden merkitystä aliarvioisi, en ainakaan jäsenkunnan näkökulmasta.

Teknologiateollisuuden hankkeissa ovat olleet mukana kaikki neuvotteluosapuolet pöydän molemmilta puolilta. Hankkeita on toteutettu erikokoisissa alan yrityksissä. Tuloksena on ollut yrityksille käyttökelpoisia, arkea helpottavia menetelmiä, prosesseja ja työkaluja.

Hankkeeseen käytetty aika on maksanut itsensä takaisin.

Hankkeiden tavoitteena on ollut parantaa työhyvinvointia, pidentää työuria sekä edistää tuottavuutta. Työhyvinvointi ei synny tyhjästä, se paranee vain panostamalla työhyvinvoinnin kehittämiseen. Toimintaan on tarvittu kaikkia osapuolia, kaikkien työajan resursointia ja tietysti myös rahaa.

Tuloksellisuuden kannalta tärkein asia on kuitenkin ollut yrityksen johdon, erityisesti toimitusjohtajan, sitoutuminen hankkeeseen ja laajemminkin työhyvinvoinnin kehittämiseen. Kehittämiskohteina ovat olleet heille tutut asiat, kuten johtaminen ja johtajuus, esimiestyö ja ihmisjohtamisen kehittäminen.

Hankeyritysten kehitystulokset ovat olleet pääsääntöisesti hyviä. Niiden perusteella voi väittää, että valtaosassa yrityksiä hankkeeseen käytetty aika ja raha on maksanut itsensä takaisin.

Nyt teknologiateollisuuden neuvottelujärjestelmä muuttuu. Teknologiateollisuus ry luopui valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta ja siirsi vastuun Teknologiateollisuuden työnantajat ry:lle. Se, miten muutos vaikuttaa tuleviin työehtosopimusneuvotteluihin ja sitä kautta myös alan työhyvinvointihankkeisiin, jää nähtäväksi.

Oma toiveeni on, että työhyvinvointi ja sen kehittäminen työpaikoilla jää pysyväksi ja tärkeäksi teemaksi neuvottelutoimintaan. Neuvotellaan ihmisten työehdoista sitten valtakunnallisesti tai yrityskohtaisesti, työntekijöiden työhyvinvoinnin ja osaamisen merkitys ei katoa mihinkään.

Ne ovat avain tuottavuuden kasvuun ja yrityksen menestykseen. Tämä on syytä pitää mielessä, kun suomalaista sopimusjärjestelmää myllätään uuteen asentoon.

Anu Kaniin
Insinööriliiton työehtoasiantuntija