Insinöörinä arvostan hyvin tehtyjä korjaustöitä. En vain ollut ajatellut olevani itse se korjattava kohde. Samalla sain muistutuksen siitä, miksi jotkut turvat kannattaa hoitaa kuntoon jo ennen kuin niitä tarvitsee.
Lähdin matkalle kahdella toimivalla jalalla ja palasin mukanani kasa uusia varaosia. Onnettomuus hajotti polveni perusteellisemmin kuin yksikään insinöörin suunnittelema purkutyö. Tilanne vaati nopeaa hoitoa, ja tilanteessa Insinööriliiton jäsenyyteen kuuluva vakuutusturva osoitti välittömästi arvonsa.
Takareidestä rakennettiin uusia etu- ja ristisiteitä, titaaniruuvit pitivät luita paikoillaan ja vähitellen polvi sai uuden mahdollisuuden. Elämä on ihmeellistä. Kun rakenne pettää, se voidaan joskus rakentaa entistä toimivammaksi.
Vaikka leikkaus onnistui hyvin, toipuminen ei ollut mikään pikaprojekti. Olin pitkään poissa töistä. Silloin ymmärsin entistä paremmin myös sen, miten suuri merkitys työehtosopimuksilla on tavallisen palkansaajan elämässä.
Työpaikallani noudatetaan työehtosopimusta. Sen ansiosta pystyin keskittymään rauhassa kuntoutumiseen ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Sairausajalta maksettiin palkkaa työehtosopimuksen mukaisesti työurani pituuden perusteella.
Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka paljon työelämän ehdoista perustuu juuri työehtosopimuksiin eikä pelkkään lakiin. Ne eivät ole vain juridisia asiakirjoja tai neuvottelupöytien tuotoksia. Ne näkyvät ihmisten arjessa silloin, kun elämä ottaa odottamattoman suunnan. Sairastuessa, perhevapailla, työuran käännekohdissa ja monissa muissa tilanteissa, joissa turva tai jousto muuttuu käytännön teoiksi.
Jäsenyys toimii niin kuin vaikuutuksen kuuluukin.
Työehtosopimukset kuuluvat niihin asioihin, joista kahvipöydässä harvoin syntyy vilkasta keskustelua. Kunnes niitä ei ole. Silloin keskustelu yleensä vilkastuu nopeasti.
Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuksen mukaan lähes yhdeksän suomalaista palkansaajaa kymmenestä kuuluu työehtosopimusten piiriin. Silti niiden merkitys jää helposti näkymättömäksi juuri siksi, että ne toimivat. Vähän samaan tapaan kuin rakennuksen perustukset: niitä ei juuri ajattele, ennen kuin huomaa, että talo seisoo niiden varassa.
Työelämä ei ole viime vuosina muuttunut ainakaan ennustettavammaksi. Organisaatiot muuttuvat, tehtävät muuttuvat, osaamisvaatimukset muuttuvat ja joskus myös työpaikat vaihtuvat vastoin omia suunnitelmia.
Siksi ammattiliiton jäsenyydessä ei ole kyse vain tämän päivän tilanteesta. Se on varautumista huomiseen.
Parhaimmillaan jäsenyys toimii juuri niin kuin vakuutuksen kuuluukin: sitä ei tarvitse ajatella jatkuvasti. Mutta kun apua tarvitaan, se on olemassa. Jos työelämässä tulee mutkia matkaan, tarjolla on neuvontaa, koulutuksia, urapalveluja, verkostoja ja tukea uusiin tilanteisiin. Hyvinä aikoina jäsenyys auttaa kehittymään. Vaikeampina aikoina se auttaa pärjäämään.
Työelämän edunvalvonta on yksi ammattiliiton tärkeimmistä tehtävistä. Liitto ei ole olemassa vain yksittäisiä tilanteita varten, vaan rakentamassa parempaa työelämää meille kaikille. Ilman liittoja moni työelämän ehto jäisi yksittäisen työntekijän neuvoteltavaksi. Kokemus ei juuri anna syytä uskoa, että lopputulos olisi silloin yhtä kattava tai yhdenvertainen.
Kuulen toisinaan sanottavan, että liittoon kuuluminen on turhaa, koska omalle kohdalle ei ole sattunut mitään. Se on vähän sama kuin toteaisi, ettei tarvitse talvirenkaita, koska ei ole vielä ajanut ojaan. Toivonkin, ettei mitään sattuisikaan. Mutta juuri siihen koko ajatus perustuu. Turvan tarkoitus ei ole palkita jo tapahtuneesta, vaan varautua siihen, mitä voi tapahtua huomenna.
Koskaan ei tiedä, mitä elämä tai työelämä tuo tullessaan.
Oma polveni on nykyään osittain titaania ja osittain takareittä. Työelämän turvani puolestaan rakentuu edelleen paljon perinteisemmistä aineksista: yhteisistä sopimuksista, edunvalvonnasta ja siitä, ettei kaikkea tarvitse selvittää yksin.
Satu-Maarit Urtti
Insinööriliiton erityisasiantuntija