Viikonlopun aikana hallituksen suunnasta toisteltiin, että kaikista työelämää koskevista lakiesityksistä on käynnistetty ja tullaan käynnistämään kolmikantaiset valmistelutyöryhmät. Samaan hengenvetoon ihmeteltiin palkansaajajärjestöjen toivetta neuvotteluista.
Hallituksen mielestä valmisteluryhmien kautta neuvottelut ovat olemassa. Hallituksessa ei siis edelleenkään ymmärretä tai haluta ymmärtää palkansaajien neuvottelupyyntöjä.
Kertaus on opintojen äiti, käydään ongelma vielä kerran läpi. Hyvä juttu on, että työryhmissä työmarkkinaosapuolet osallistetaan työelämää koskevien lakien valmisteluun. Totta on sekin, että jokaisessa työryhmässä voi yrittää vaikuttaa siihen, millaiseksi käsiteltävänä oleva hallituksen esitys muotoutuu.
Jos valmistelu on tasapuolista ja rationaalista, vaikuttamismahdollisuudet ovat aidot. Jos puolestaan hallitus tulee valmisteluun vahvasti sillä asenteella, että meillä on jo valmiina ajatus ja se viedään läpi joka tapauksessa, vaikuttamismahdollisuudet ovat kohtuullisen heikot. Se, miten eri osapuolia on kuunneltu, on helposti nähtävissä työryhmän lopputuloksesta ja mahdollisista eriävistä mielipiteistä.
Kuten kaikissa muutoksissa, tasapaino on tärkeää.
Käsittelytavassa on kuitenkin selkeä puute. Kokonaisuuden hallinta heikkenee, kun työryhmissä valmistellaan yhtä asiaa kerrallaan. Kun pöydällä on työrauhalainsäädännön muuttaminen, paikallisen sopimisen vapauttaminen tai henkilöstöperusteisen irtisanomisen helpottaminen, se ei ole muista asioista irrallaan: työelämän uudistamisessa yhden asian muuttaminen vaikuttaa usein toiseen.
Suomalaista työmarkkinajärjestelmää voidaan toki muuttaa, ei se nykymuodossaan ole täydellinen lopputulos. Mutta kuten kaikissa muutoksissa, tasapaino on tärkeää. Jos muutos tehdään ajattelematta tasapainoa, saa lopputuloksen, joka joko ei toimi tai jota täytyy pian korjata. Molemmat ovat ei-toivottavia lopputuloksia.
Hallituksen esittämissä muutoksissa on paljon aineksia, joita varmasti voidaan edistää sopimalla. Niin työrauhaa, paikallisen sopimista kuin irtisanomistakin voidaan uudistaa, mutta jotta se tapahtuu tasapainoisesti, on katsottava myös kokonaisuuden perään. Jos ja kun palkansaajien neuvotteluasemaa heikennetään yhtäällä, sitä on vahvistettava toisaalla.
Keinoja kyllä on, jos vain on tahtoa. Hallitukselle on tarjottu sovittelujärjestelmän uudistamista, yhteisen tiedontuotannon lisäämistä ja tulkintaetuoikeuden kääntämistä palkansaajille: nämä ovat esimerkkejä asioista, joiden edistäminen toisi tasapainoa ja mahdollistaisi monta hallituksen ajamaa uudistusta.
Pirun sanotaan istuvan pikkuasioissa. Näin se on. Yksittäisistä asioista työryhmissä istuminen ei auta, jos kokonaisuuksista ei haluta neuvotella. Pienten yksityiskohtien viilaaminen siellä täällä ei lohduta, jos työmarkkinoiden tasapainoa aiotaan muuttaa paljon ja pysyvästi. Se on se ongelma.
Se on perustavanlaatuinen ongelma riippumatta siitä, mitä mieltä kenenkin esittämästä uudistuksesta on. Sopiminen ja neuvottelu on aina riitaa parempi.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
