Melkein Helsingin kokoinen Kansas City Yhdysvaltain Keskilännessä teki historiallisen päätöksen joulukuun alussa. Joukkoliikenteestä tuli kokonaan ilmaista, kun busseista poistettiin maksut. Raitiovaunut ovat kulkeneet ilman lippua jo aiemmin.
Olen vieroksunut ilmaisiksi mainostettuja asioita. Aina joku lystin maksaa, ja ilmaisuus johtaa helposti resurssien tuhlaamiseen. Esimerkit kuitenkin osoittavat, että ilmaisesta palvelusta saattaa koitua maksajalle enemmän rahallista hyötyä kuin jos se olisi maksullinen.
Joukkoliikenteen vertailukohtia löytyy yllättävän läheltä. Aivan Suomen rajalla Övertorneåssa bussit pyyhältävät ilmaiseksi. Tallinnassa raitiovaunut viilettävät veloituksetta. Turussa Föri-lautta ja funikulaari kyyditsevät karhuamatta. Pitkän aikaa myös Maarianhaminassa linja-autot rahtasivat rahastamatta mutta muuttuivat maksullisiksi vuonna 2013.
Palavereja voisi järjestää vastakkaisilla istuimilla.
Ilmaiset kyydit maksaa kaupunki veronmaksajien kukkarosta. Maksajat saattavat tosin päästä saamapuolelle niin kuin Tallinnassa, jossa joviaali joukkoliikenne on houkutellut kaupunkiin lisää veronmaksajia.
Vastustajat vetoavat muun muassa siihen, että kaikki joutuvat maksamaan, vaikka palvelua käyttää vain osa. Kritiikki tulee johdonmukaisesti ulottaa kaikkiin veroilla maksettaviin palveluihin. Asukas kustantaa esimerkiksi katuja, vaikka ei koskaan käyttäisi autoa. Sama pätee muuhun infrastruktuuriin, kuten vesi- ja viemärijohtoihin, sähkönjakeluun, kaukolämpöön ja tietoliikenneverkkoon.
Mutkaton liikenne muuttaisi vapaa-aikaa, työmatkoja ja ehkä jopa työpäiviä. Organisaatioiden välisistä kasvokkaisista kokouksista tulisi entistä helpompia, kun liputtomille ei tarvitsisi kustantaa taksia tai raitiovaunua toimistolta toiselle. Palavereja voisi järjestää vaikka ympyrälinjan vaunun vastakkaisilla istuimilla tai Helsingissä keskustakirjasto Oodin neuvottelutiloissa, jotka muuten ovat varattavissa veloituksetta.
Samalla tavalla toimivat myös palaverikahvit ja ilmaiset lounaat. Joku ne aina maksaa, mutta kun kokouksessa kenenkään ei tarvitse keskittyä killinkien kaivamiseen kukkaron pohjalta, voidaan keskittyä itse asiaan, josta kokoonnuttiin keskustelemaan. Eli tuottavaan toimintaan.
En pysty ottamaan kantaa maksuttomaan joukkoliikenteeseen, koska asia on monimutkainen. Sen sijaan yritän hahmotella yleistä periaatetta julkisiin palveluihin: kollektiivisesti kannattaa kustantaa palveluita, jotka hyödyttävät mahdollisimman monia ja välillisesti myös niitä, jotka eivät suoraan käytä kyseisiä palveluita.
Kun luin Kansas Cityn päätöksestä, en kuitenkaan ajatellut ensimmäisenä taloudellisia rasituksia ja etuja. Sen sijaan selailin kuvia kaupungista, josta en ollut ennen kuullut mitään. Tunnelma vaikutti leppoisalta ja ilmasto aurinkoiselta. Halusin heti lähteä matkalle.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
