Viime viikolla OECD eli Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö julkaisi Suomen tilaaman raportin jatkuvasta oppimisesta ja suosituksista sen kehittämiseen. Raporttia oli ilo lukea ammattikorkeakoulujen ja ihmisten kohtaamisen puolestapuhujana.
OECD muun muassa suositteli, että Suomi monipuolistaisi aikuiskoulutuksen tarjontaa, lisäisi sen työelämävastaavuutta ja ohjaisi ihmisiä esimerkiksi taloudellisilla kannusteilla päivittämään osaamistaan.
Nämä ovat juuri niitä asioita, joita Insinööriliitto on jo pitkään ajanut ottaessaan vahvasti kantaa aikuisten muuntokoulutusten puolesta ja huolehtiessaan jatkuvan oppimisen rahoituksen riittävyydestä.
Raportissa olivat esillä ihmisten tavoittamisen ja ohjauksen merkitys, sekä osaamisen parempi ja ketterämpi tunnistaminen, kaikki omia suosikkiaiheitani. Olen aina pitänyt itsestään selvänä, että paras tapa kannustaa ihmisiä eteenpäin ja ohjata heitä oikeaan suuntaan on järjestää heille ohjausta kasvokkain. Onkin ihmeellistä, että emme tee sitä nykyistä enemmän.
Vaihdoin ammattia koodarista vaikuttajaksi.
Henkilökohtaista ohjausta tarvitsevat luonnollisesti eniten heikoimmassa asemassa olevat, esimerkiksi syrjäytymisriskissä olevat työttömät. Emme kuitenkaan saa unohtaa henkilökohtaisen kannustuksen ja ohjauksen merkitystä muille.
Osallistuminen aikuiskoulutukseen laskee Suomessa kaikissa ryhmissä. Näin tapahtuu, vaikka olemme puhuneet jatkuvasta oppimisesta jo pitkään. Tämä osoittaa, että yhtä lailla korkeakoulutetut tarvitsevat kannustusta ja ohjausta, vaikka osallistuvatkin aktiivisemmin.
Meidän täytyy kyetä tunnistamaan osaaminen merkittävästi nykyistä paremmin. Tutkintojärjestelmä on oleellinen osa korkeakoulutusta, mutta esimerkiksi alaa vaihtaessa uudelleenkouluttautumisesta tehdään tarpeettoman raskasta. Samaa mieltä on myös OECD.
Tarvitsemme osaamisen tunnistamiseen joustavampia väyliä, jotka kannustavat kouluttautumaan lisää. OECD painotti, että vaikka ammatit kuulostavat täysin erilaisilta, niihin sisältyy usein paljon toisen ammatin kanssa hyvin lähellä olevia taitoja. Ainakin taidot voivat olla hyvin sovellettavissa kokonaan uudessa ammatissa.
Itse vaihdoin ammattia koodarista vaikuttajaksi. Nopeasti voisi ajatella, että ammatit ovat kovin erilaisia. Samaa pohjaa löytyy kuitenkin esimerkiksi kommunikaatiosta. Koodarina on tärkeää pystyä selventämään asiakkaalle selkokielellä, mitä nyt tapahtuu ja miksi. Hyvän vaikuttajan on osattava kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi, miksi esitetty asia on tärkeä ja mitä hyötyä siitä on, vaikka asia ei olisi toiselle osapuolelle kovin tuttu.
Selkeitä, molemmille ammateille yhteisiä taitoja, ja vastaavia yhtäläisyyksiä löytyy muualtakin. Koulutusjärjestelmämme ei kuitenkaan tunnista näitä vielä tarpeeksi. Kehitystä toki tapahtuu, mutta paremminkin asiat voisivat olla. Neljän tai viiden vuoden uusi koulutus on joka tapauksessa kohtuuttoman pitkä korkeakoulutetulle alanvaihtajalle.
Miihkali Härkönen
Insinööriliiton erityisasiantuntija
