Syksy on sadonkorjuun aikaa. Näin sen moni mieltää edelleen, vaikka suurin osa meistä on alkutuotannosta sen verran kaukana, että vuodenkierto ei elämää paljon hetkauta. Toki syksyllä käydään puolukassa ja sienessä ja mediassa on juttuja satokauden vihanneksista ja niiden valmistamisesta, mikä pitää ison joukon ihmisiä ajatuksellisesti kiinni syksyn sadon korjaamisessa.
Harva kiinnittää huomiota siihen, että syksy on myös työmarkkinoilla sadonkorjuun aikaa. Siitähän juuri on kyse, kun ratkomme seuraavan vuoden palkankorotuksia.
Keräämme tietoa ja arvioimme yhdessä työnantajien kanssa yritysten tulosta, heidän satoaan. Meidän tavoitteemme on jakaa siitä reilu ja oikeudenmukainen osuus tärkeälle sadon tekijöille, palkansaajille. Oli ammattinimike mikä tahansa, ilman heitä yrityksen sato olisi tuntuvasti laihempi.
Ostovoimasta huolehtiminen on kuin maan syyslannoitus.
Teollisuudessa sopimusten aikataulu on sellainen, että neuvottelut osuvat yleensä syksyyn. Teknologiateollisuuden sopimukset päättyvät kaikilla henkilöstöryhmillä marraskuussa. Tällä kertaa jo tätä ennen pitäisi sopia vuoden 2023 palkankorotuksista. Satoa yritetään korjata ensimmäisen kerran jo ennen syyskuun loppua.
Parikin sananlaskua tulee mieleen. Ensimmäinen kertoo, että ”Kuiva kevät ei estä sadonkorjuuta, mutta kuiva syksy on sadon tuho”.
Monet vaikeudet olivat ilmassa ja tiedossa jo keväänä. Syksy näyttää kuitenkin siltä, että kuivaa on. Epävarmuudesta ja tulevasta lamasta kertovat niin ekonomistit kuin työnantajien edustajat. Heidän viestinsä on – jos ei suoraan niin peitellysti – että nyt ei ole satoa korjattavaksi.
Toinen mieleen tullut sananlasku kuuluukin: ”Härkien vuokra ja työläisten palkka kuuluu maksaa, vaikka heinäsirkat söivätkin sadon.”
Olkoonkin epävarmaa ja tulevaisuus synkän näköinen, niin tosiasia on, että juuri nyt Suomen taloudessa asiat ovat varsin hyvin. Tilauskirjat ovat täynnä, työllisyys ennätyslukemissa, työttömyys suhteellisen alhaalla.
Samaan aikaan inflaatio kurittaa palkansaajia. Jos ei tässä tilanteessa rahaa löydy härkien vuokriin ja työläisten palkkoihin, niin äkkiä on monessa talossa tilanne, että kumpiakaan ei ole saatavissa tekemään seuraavia satoja. Siis investoinneista kannattaa huolehtia – eikä työvoimakaan huolehtimatta talossa pysy.
Sananlaskujen polku johdattelee siihen, että syksyn palkkojen sadonkorjuussa huomion oltava ostovoimassa ja sen kehittymisessä. Tätä ajatusta voi jatkaa vielä sillä, että kotimarkkinoille palkansaajien ostovoimasta huolehtiminen on kuin maan syyslannoitus. Kun palkoista pitää nyt huolen, kestää kotimarkkinoiden kysyntä, vaikka maailmantaloudessa vähän myrskyäisikin.
Satokauden herkkuja on siis syytä riittää myös palkansaajille. Ja toisaalta niitä herkkuja pitää olla varaa ostaa myös jatkossa.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
