Sananlaskussa sanotaan, että paha saa aina palkkansa. Onneksi Suomessa palkkansa saavat kaikki, jotka palkkatyötä tekevät, olivat sitten hyviä tai pahoja. Ihmisten oletuksena on myös, että palkkataso säilyy vähintään ennallaan, jos tehtävät eivät paljoa muutu.
Yksi keskeinen työmarkkinajärjestelmän tehtävä on huolehtia siitä, että jokaisella on oikeus omaan palkkatasoonsa. Se tarkoittaa sitä, että palkkojen ostovoimakehitys on normaalitilanteessa turvattava. Nimellispalkka on eri asia kuin todellinen palkka.
Palkkatason turvaamiseksi palkkojen pitää nousta vähintään inflaation, mahdollisesti myös muiden ostovoimaan vaikuttavien tekijöiden, verran. Jos näin ei tapahdu, palkka käytännössä tippuu inflaation rapauttaessa ostovoimaa. Julkisuudessa ollut Metsäteollisuus ry:n tarjous vuoden nollakorotuksista siis leikkaisi palkkoja ensi vuonna 1,5 prosenttia.
Julkisessa keskustelussa tuntuu kuitenkin siltä, että vain palkansaajajärjestöt puolustavat ihmisten oikeutta pitää palkkatasonsa. Muut tahot nostavat etusijalle kilpailukyvyn ja paikallisen sopimisen vaateita. Molemmat ovat tärkeitä asioita, mutta väitän, että niissäkin edetään tehokkaammin, kun varmistetaan työntekijöiden oikeus edes nykyiseen palkkaansa.
Käytännössä on vain yksi keino varmistaa, että jokaisen palkka pysyy samana kuin ennen. Se on palkankorotusmalli, jossa kaikkien palkkoja korotetaan ostovoimaa heikentävien tekijöiden verran. Kutsutaan sitä vaikka takuupalkaksi, myös yleiskorotus -nimitystä on taidettu asiasta käyttää.
Varmasti on tilanteita, joissa tästä palkkatason turvaamisesta halutaan yrityksissä syystä tai toisesta poiketa. Tähän voidaan hyvin antaa mahdollisuus. Mutta samalla on syytä antaa turva siitä, että tarvittaessa voidaan turvata palkkatasot ja miettiä palkitsemista erikseen.
Kun teet työsopimuksen ja siihen kirjataan palkkasi, haluat varmasti, että palkkatasosi säilyy sovittuna. Näin ei tapahdu, jos sitä ei tarkisteta muun muassa inflaation mukana ylöspäin. Minusta on oikein ja kohtuullista, että jokaisen palkkatason säilyminen varmistetaan. Tästä oikeudesta meidän kaikkien on syytä pitää kiinni.
Ainakin julkisen keskustelun perusteella tällä työmarkkinakierroksella on kysymys siitä, onko palkansaajalla oikeus saada samoista tehtävistä vähintään samansuuruista palkkaa kuin aiemmin.
Petteri OksaInsinööriliiton neuvottelujohtaja