Hallitusneuvotteluiden yhteydessä ja sen jälkeen on puhuttu yhteiskuntasopimuksesta. Sopimuksen ydin oli 5 prosentin tuottavuusloikka, jonka keskeinen keino on sadan vuosittaisen työtunnin lisäys varsin laihalla vastineella.
Lisätuntien vaatiminen on lyhytnäköistä sumutusta tilanteessa, jossa kasapäin ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan. Kyse on peitellystä palkanalennuksesta, jonka seurauksena syntyy vain uusia lomautuksia ja irtisanomisia, kun pidentyneen työajan myötä vähemmälle määrälle käsipareja riittää tekemistä.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n hinku lisätä tunteja on kummallinen, sillä jo nyt ounastellaan tarvetta nostaa sekä työnantajien, että työntekijöiden työeläkemaksuja. Mitä sitten tapahtuu, jos työttömyyttä lisätään edelleen? Tuottavuusloikan vaikutus murenee alta, kun työttömyysvakuutusmaksu nousee entisestään.
Ratkaisu tilanteeseen löytyy vanhasta sananlaskusta: Hyvä antaa vähästäänkin. Insinööriliitossa jäsenkunnan työttömyysaste on noin 6 prosenttia. Entä jos pohditaankin Sipilän ja kumppanien kuningasideaa takaperoisesti, pudotetaan työaikaa puolella tunnilla päivässä seitsemään tuntiin?
Tämän seurauksena työnantaja saa paremman tuottavuuden, koska voi palkata useammat aivot, jotka pysyvät suuremman osan maksetuista tunneista virkeinä. Taloudellista säästöä tulee, kun eläkevakuutusmaksua ei tarvitse nostaa ja työllisyyden parantuessa sitä voidaan aikanaan laskea.
Työntekijä saa puolestaan hieman lisää vapaa-aikaa, joka voi mahdollistaa työssäkäynnin vähän kauempaa. Palkka toki putoaa hieman, mutta ajan myötä palkan pudotus kompensoituu osittain, kun tarve rahoittaa työttömyyskorvauksia laskee.
Valtio säästää rahaa työttömyyskorvauksissa, pitkäaikaisen työttömyyden lieveilmiöinä tulevista syrjäytymiseen liittyvistä kuluista puhumattakaan. Lyhyempi päivittäinen työaika auttaa jaksamaan työelämässä pidempään; työurat pitenevät aidosti ja taas valtio säästää. Liiton osalta jäsenkunnan työttömyysaste laskee dramaattisesti. Kuulostaa aika hyvältä, vai mitä?
Tuo vaatimus sadan työtunnin lisäyksestä kuulostaa ylipäätään kummalta. YTN:n tutkimusten mukaan ylemmät toimihenkilöt tekevät jo nyt keskimäärin 40,4 viikkotuntia. Eli lähes kolme tuntia viikossa ylimääräistä, ja vielä ilmaiseksi.
Pikaisen laskennan mukaan ylempien toimihenkilöiden osalta tuottavuusloikan vaatimus on jo täytetty, ja vielä vapaaehtoisesti ja annettu bonuksena 25 prosenttia till. Tekisi mieli todeta, että tässä tilanteessa on tulla mitään pyytämään, mutta niinhän se on, että ei se hullu ole, joka pyytää, mutta…
Jos älliä ja kekseliäisyyttä riittää, vaikeinakaan aikoina ei ole pakko tehdä järjestään kurjia ja huonoja päätöksiä. On vaan osattava poiketa totutuista mantroista jopa ohi oman ideologian.
Tommi GrönholmInsinööriliiton projektipäällikkö
