Kesäloma on takana, perheissä on palattu arkisten asioiden, koulun ja työn ääreen. Moni joutui koronan takia muuttamaan lomasuunnitelmiaan jo keväällä. Lentoja peruttiin, ulkomaamatkailun yllä oli paljon epävarmuutta.
Omiin lomasuunnitelmiini korona ei ihmeemmin vaikuttanut. Minulle kesäloman viettäminen kotimaassa on jo vuosikymmenten ajan ollut kutakuinkin sääntö ilman poikkeusta. Toki muutamat kotimaan kesätapahtumien peruuttamiset osuivat omallekin kohdalle, mutta ne tuntuivat sittenkin maailman mittakaavassa pieniltä murheilta.
Kesälomalla tuli taas kerran oltua liikkeellä eri puolilla maata pohjoista Suomea lukuun ottamatta. Matkaa tuli taitettua niin autolla kuin moottoripyörällä. Joten kotimaan matkailuyrittäjät ja golfkentät kiittänevät, ilmasto ei ehkä niinkään.
Armas isänmaa yllättää kerta toisensa jälkeen.
Paljon tuli taas nähtyä ja uutta koettua niilläkin paikkakunnilla, joissa on vuosien varrella moneen kertaan käyty. Ainakin minut armas isänmaamme jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Maisemat ja luonto voivat olla vanhoja, mutta kokemus aina yhtä uusi ja ihmeellinen.
Yksi huomio tuli tehtyä, joka voi toki olla väärä: välillä satunnaisesta matkailijasta tuntui, että matkailumaana Suomi oli vuodessa kallistunut selvästi. Isolta tuntuvaa huone- tai muuta laskua maksaessani pohdin, yritetäänkö tässä paikata lyhyen sesongin takia pieneksi jäänyttä kassavirtaa kovilla hinnoilla.
Otos ei tietenkään ole riittävä varsinaisten johtopäätösten tekemiseen. Toisaalta merkitystä on silläkin, että itäsuomalaisen kaupungin hotellissa jokseenkin vaatimattomasta kahden hengen huoneesta ja aamiaisesta pyydetty yli 150 euron hinta tuntui aika kovalta.
Tunne ei koskaan ole väärä. Jos samansuuntaisia tuntemuksia on paljon, ne vaikuttavat ihmisten tulevaan käyttäytymiseen ja valintoihin.
Mutta kuten sanotaan, ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Oli koronan vaikutus matkailukesän hinnoitteluun mikä tahansa, ihmisiä tuntui riittävän maan jokaiseen kolkkaan. Hinnat siis olivat ainakin tässä ja nyt oikein asetettu.
Ja mitä meikäläiseen tulee, on enemmän kuin todennäköistä, että ensi kevääseen mennessä takana olevan loman huonot tuntemukset ovat pyyhkiytyneet pois mielestä. Keväällä lomaa ja kesänviettoa suunnitellessa oma maa tuntuu jälleen mansikalta, jota on lähdettävä maistelemaan itään tai länteen, mieluummin molempiin suuntiin.
Jari Rauhamäki
Insinööri-lehden päätoimittaja
