Insinööri-lehti

Mykkä Volvomies ryhtyi puhumaan

Meidän suomalaisten sanotaan usein olevan hiljaisia. Joku haukkuu jopa tuppisuisiksi.  Syytä moiselle ei ole saatu selitettyä tai selvitettyä, joten sellaisia me kai olemme. Todisteeksi tälle kelvannee tositarina kultaiselta kuusikymmenluvulta.

Erään paperitehtaan työnjohtajat konekorjaamolta ja voimalaitokselta olivat keskenään hyviä perhetuttuja. Kesiä vietettiin vuoroin toisen, vuoroin toisen kesämökillä.

Välillä matkailtiinkin yhdessä lapset autoissa takapenkillä hellettä huokaillen ja vastaantulevien autojen merkkejä arvuutellen. Se oli aikaa, jolloin autoissa ei ollut ilmastointia eikä selkänojiin upotettuja kuvaruutuja lapsia viihdyttämässä. Ilma vaihtui, kun etuovista pantiin niin sanottu tupakki-ikkuna auki molemmin puolin.

Kerran lähdettiin perhekunnittain yhdessä oikein Kuusamoon. Matkaa oli edessä sellaiset reilut 700 kilometriä. Autot oli tankattu, öljyt vaihdettu ja vahat vedetty pintaan pesun jälkeen. Lomamatka oli mukava alkaa, kun kaikki oli kunnossa, ainakin autossa.

Toisen perheen isä, kutsutaan häntä nyt vaikka Topiksi, oli kuitenkin sattunut olemaan lomaa edeltävän päivän päätteeksi huikalla, nykyään kai sanottaisiin viihteellä. Vaimohan siitä oli vähän suutahtanut, joten perheessä oli alkanut perinteinen suomalainen mykkäkoulu.

Ei tarvitse kenenkään työpaikalla kysellä määränpäätä.

Kumpikaan ei antanut periksi, joten kaikki matkaa varten tehtävät järjestelyt välittyivät ystäväpariskunnan isännän ja emännän välityksellä. Ei siis helpoin lähtökohta lomamatkan aloittamiselle, mutta matkaan kuitenkin päästiin.

Matka alkoi toisessa autossa mukavasti hiljaisuuden vallitessa. Ensimmäisen kerran mentiin tankille jo Vaajakoskella, kun Volvo Amazonin 45 litran tankki vaati jo täydennystä. Joten ei muuta kuin Essolle ja tiikeri tankkiin.

Asemalla Topin rouva lähestyi reippaasti toista autokuntaa, joka vartosi vuoroaan pensapumpulle. Rouva karautti hiljaisuuden kuivaamaa kurkkuaan ja kuuluvalla äänellä tiedusteli naapurin Hempalta, mihinköhän tuo mykkä on oikein meitä viemässä.

Tarinan mukaan mykkäkoulu loppui saman tien pensapumpun katoksen varjoon. Osapuolet ymmärsivät, että nyt on aika lopettaa koiramainen luimistelu ja palata normaaliin päiväjärjestykseen.

Työpaikoillakin on pyrkimys välttää mykkäkouluja ja käydä koko ajan vuoropuhelua, ja oikein lain voimalla. Yhteistoimintalain 2. luku antaa eväät keskustella asioista, jolleivat ne jo muutekin luista.

Laki edellyttää työnantajan ja henkilöstön vuoropuhelua neljännesvuosittain. Lain tarkoitus on antaa osapuolille parempi kuva työpaikan tilanteista. Kun näin toimitaan, kaikki ei tule yllätyksenä ja pyytämättä.

Laki rajoittaa vuoropuhelun yli 30 hengen yrityksiin, mutta esimerkiksi teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksessa on suositus, että se olisi käytäntö myös alan pienemmissä työpaikoissa.

Työehtosopimukseen on siis asia kirjattu. Se on hyvä: Ei tarvitse kenenkään työpaikalla kysellä mykän määränpäätä. Puhumalla useimmat asiat selviävät ja tulevat kuntoon.

Hannu Takala
Insinööriliiton työehtoasiantuntija