En soita mitään. En osaa laulaa. Minulla ei ole alkeellistakaan rytmitajua. Pidän kuitenkin musiikista. Luulen, että viihtyisin bändissä – tiedän, että lavalla olo ja yleisön viihdyttäminen olisi minusta kivaa. Se vain ei ole osaamiseeni tai lahjoihini sopiva tapa olla luova.
Olen myös vähän punk. Tai ainakin tykkään punkista musiikkina, ainakin sellaisesta melodisesta ramopunkista. Asenteesta. Olen itse luonteeltani vähän jääräpäinen vastarannankiiski – kapinallinen.
Uusin teknologia on tarjonnut luovuudelleni uuden kanavan. Tykkään kirjoittaa, teksti on tapani olla luova. Olen yhdistänyt sen aiemminkin musiikkiin kirjoittelemalla biisien sanoja. Niitä ei vain ole koskaan muutettu musiikiksi, siihen ei ole ollut väylää.
Kun tekoälytyökalut ovat kehittyneet, on myös tullut huikeita mahdollisuuksia luoda niillä musiikkia. Tämä on synnyttänyt minulle musiikillisen alter egon. Oksapunk on melodista ramopunkkia soittava yhtye – jota ei siis varsinaisesti ole olemassakaan.
Istutaan kannonnokkaan ja otetaan kuppi terävää.
Yhtye on tekoälyn luomus. Paitsi että minä kirjoitan sanat. Tunnen kappaleista outoa ylpeyttä, vaikka laulu ja soittimet syntyvät generatiivisen kielimallin varsin taitavissa algoritmikäsissä. Silti tunnen, että kappale on minun, oma luomukseni. Tekoälyä en sotke sanoituksiin.
Entistä enemmän ilahduin, kun tajusin, kuinka helppoa oman musiikin tuuttaaminen suoratoistopalveluun on. Niinpä Oksapunk löytyy myös Spotifysta. En ajattele, että siitä voi tulla suurta menestystarinaa, mutta minua ilahduttaa mahdollisuus, että joku löytää tämän musiikin ja tekstieni pariin.
Kappaleita syntyy kahta tyyppiä. Yhteiskunta- ja työelämäkriittisiä ja sitten eräänlaisia hassutteluja. Ensimmäistä tyyppiä edustaa vaikka ”Nimesi on Iskariot”, jossa lauletaan poliitikosta, joka myi arvonsa. Tai ”Huono kokous”, joka on synkkä anthem nimensä mukaisesti huonoille kokouksille. Jälkimmäisiä edustaa ”Kossua ja mahlaa”, jossa istutaan kannonnokkaan ja otetaan kuppi terävää luonnonantimilla.
Sanat syntyvät usein nopeasti. Tulee idea, ärsyke, jotain, joka sytyttää luovuuden. Ja sitten napautan sanat kasaan. Ja joitakin minuutteja myöhemmin voi kappale jo olla kasassa. Sen jälkeen pitää ehkä vähän hioa sanoja, jotta sopivat paremmin musiikkiin.
Tekoälystä on hyötyä töissä ja se muuttaa maailmaa. Mun AI on kuitenkin punk, Oksapunk.
Petteri Oksa
Insinööriliiton tiedottaja