Insinööri-lehdessä tekemäni viestinnän harjoittelun jälkeen päädyin töihin kotiseudulleni Pohjois-Karjalaan. Farkut on siis vaihdettu verkkareihin, tosin kesäsään helliessä pikemminkin verkkarishortseihin.
Täältä löytyy mitä mainioimpia paikkoja viettää aikaansa. Esimerkiksi Kiteellä voi tutustua kestikievari ja ratsutila Hevonkuuseen. Sinne pääsee vain omalla autollaan, mutta mitäpä muuta Hevonkuuselta odottaisi.
Hieman hartaammalle väelle on oma paikkansa Jerusalemissa. Pieni kyläpahanen Ilomantsin suunnalla tarjoaa varmasti sielunrauhaa sitä kaipaaville.
Tarina siitä, mistä kylä on nimensä saanut, ei ole täysin tiedossa. Ilmeisesti siellä on vietetty jokseenkin syntistä elämää. Erityisen syntiseltä paikalta kuulostaa toinen Ilomantsista löytyvä kylä, Lerssi.
Ilomantsi itsessään jo nimenä kertoo, että kunnassa pitäisi olla melko tyytyväistä väkeä. En ole vielä päässyt jyvälle siitä, mistä ilomantsilaisten iloisuus on peräisin. Ettei vain kyseessä olisi pelkkä myytti.
Rääkkylä on aikojen kuluessa muotoutunut Brödbystä.
Jos haluaa palata ajassa taaksepäin, kannattaa ehkä tutustua Egyptinkorpeen Lieksassa. Pyramideihin korvessa ei mitä todennäköisemmin törmää, mutta metsämaisemaa siellä voi ihailla. Metsän keskellä oleskellessaan saattaa olla mahdollista kokea samanlaista taikaa kuin muinaisessa Egyptissä.
Sana rääkkyä tarkoittaa sanakirjan mukaan joko huutamista tai kirkumista. Mikäli olet mielestäsi oikein kovaääninen tapaus, Rääkkylä on sinulle oikea osoite.
Nimi ei kuitenkaan viittaa älämölöön. Kunnan kotisivuilla kerrotaan, että Rääkkylä -nimi olisi aikojen kuluessa muotoutunut ruotsalaisesta sanasta ”brödby”, joka tarkoittaa leipäkylää. Paikallisia rääkyjiä voi siis hiljentää leivällä.
Ihan muuten vaan erikoinen kylä löytyy Tuupovaarasta, nimeltään Öllölä. Nimen lausumista voi moni ulkopaikkakuntalainen harjoitella keskivertoa pidempään. Öllölän lava on tunnettu tanssipaikka. Siellä voi muistella menneitä juhannusromanssejaan.
Oma kesäpaikkani löytyy Luutalahdesta. En tiedä, onko kyseessä joku pääsiäisnoitien kokoontumispaikka, vai tehdäänkö siellä poikkeuksellisen paljon pihatöitä. Läheisestä järvestä en ole luutia onnistunut vielä naaraamaan. Suhteellisen siistiä ja kaunista täällä on.
Tarkemmin sanottuna asun kesän Kuikkavaarassa. En ole nähnyt yhtään kuikkaa tähän mennessä. Hieman silti pelottaa, kuinka vaarallisia ne mahdollisesti ovat. Tai kenties jostain läheltä löytyy alueelle tyypillinen kuikan näköinen vaaramaisema.
Kesän päättyessä palaan takaisin Helsingin Pikku-Huopalahteen. Ehkä minun pitää ostaa jo ennakkoon itselleni pienet huopatossut syksyn varalle.
Lauri Väänänen
Insinööriliiton viestintäharjoittelija