Olin taannoin metsäretkellä, jonka tahdin määritti kaksi kesälomansa juuri aloittanutta kloppia. Heidän agendallaan oli kiivetä jokaiselle kivelle ja kelorungolle, joita vajaan viiden kilometrin polulla tuli vastaan. Ja niitähän riitti.
Välillä ei kloppeja näkynyt missään, mutta heidän äänensä kuului jostain metsän siimeksestä, kun he suunnittelivat, miten valloittaisivat seuraavan vuoren. Välillä he tasapainoilivat kaikessa hiljaisuudessa pitkospuiden reunoilla, sillä pienikin virheaskel sai suistumaan mättäiden väliin.
Metsäretken kruunasi uintihetki, jonka jäljiltä etsimme pusikosta niin kadonnutta sukkaa kuin alushousujakin. Ensimmäisestä suunnitellusta paluubussista myöhästyimme, ei kadonneiden vaatekappaleiden takia, vaan koska emme meinanneet saada kloppeja pois järvestä millään ilveellä.
Täti putsasi ja laastaroi polvien ruhjeita.
Kun Insinööriliiton Huvikesän avajaisissa Muumimaailmassa tihuutti vettä taivaalta enemmän kuin monikaan olisi toivonut, kävi ilmi, että kurahaalareilla varustautuneet saivat ilon irti vesilätäköistä yhtä lailla kuin muumeistakin. Vain roiskeiden korkeudella oli merkitystä, tyyli oli vapaa.
Oman lapsuuteni parhaat kesämuistot liittyvät vapauden tunteeseen. Pyörällä pääsi mihin vain, kuten Laihian kirkonkylälle ostamaan Ampparit-mehujäätä. Yhtä mukavaa oli keräillä mustikoita heinänkorteen ja kävellä paljain jaloin sileäksi kuluneella hiekkatiellä, joka lämmitti jalkapohjia.
Välillä meno oli toki villimpää ja illalla istuttiin vierivieressä odottamassa omaa vuoroa, kun täti putsasi ja laastaroi polvien ruhjeita. Vieläkin rypsipellontuoksu tuo mieleeni ne hetket, joissa ei tapahtunut juuri mitään ihmeellistä ja kuitenkin niissä oli kaikki se, mikä teki kesän.
Kesän suuret suunnitelmat lomareissuineen ja juhlineen ovat ihania ja tärkeitä, mutta kesälle pitää antaa tilaa tapahtua sattumanvaraisesti suunnitelmien lomassa. Pienissä, joutilaissa hetkissä saattaa piilotella parhaat kesämuistot.
Nautitaan siis kahvikupposesta kosteassa kesäaamussa, annetaan varpaiden upota kuumaan hiekkaan toviksi, jos toiseksikin ja valloitetaan vuoret metsäretkillä. Ja ennen kaikkea pidetään kurahaalarit mukana kaiken varalta.
Tanja Mäkynen
Insinööriliiton asiantuntija