Työehtosopimusten neuvottelukierros toi monen kukkaroon kaivatun yleiskorotuksen. Insinööriliiton työmarkkinatutkimuksen mukaan yleiskorotus onkin selvästi yleisin tapa saada palkkaa nousemaan.
Tuntuuko silti, että rahat katoavat tililtä entistä nopeammin? Korkojen nousu ja ostovoiman heikkeneminen ovat saaneet monet pohtimaan, mihin oma palkka riittää, ja olisiko olemassa jotain keinoja nostaa sitä.
Useissa insinööriammateissa palkka on sopimuskysymys. Sopimuspalkka tuo vapautta, mutta se ei automaattisesti tarkoita ylöspäin suuntautuvaa palkkakehitystä.
Jos on pitkään työskennellyt samassa työtehtävässä saman työnantajan palveluksessa, palkka saattaa jäädä vuosiksi junnaamaan paikoilleen. Tällöin pikkuhiljaa tapahtuvaa osaamisen ja työn vaativuuden kasvua ei välttämättä tule huomioitua palkassa.
Myös kysynnän ja tarjonnan laki tuo toisinaan vastaan harmillisia tilanteita. Uusi kollega saattaa suotuisammassa tilanteessa saada neuvoteltua itselleen paremman aloituspalkan, kuin mikä on vanhemman kollegan palkkataso.
Entäpä tilanne, jossa työntekijä on siirtynyt vaativampaa tehtävään, eikä palkasta ole puhuttu ajoissa? Jälkikäteen korotusta voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta saavuttaa.
Palkan perusteena on tehtävien vaativuus.
Palkka-asiat mietityttävät eri vaiheissa uraa. Jo opiskelijana joutuu pohtimaan, mikä on oikean suuntainen palkkatoive kesätöissä tai harjoittelussa. Valmistumisen hetkellä ajatukset sopivasta palkasta vaihtelevat. Osa tuoreista insinööreistä saattaa vaatimattomasti hinnoitella oman toiveensa alkupalkasta liian pieneksi, mikä voi ikävästi näkyä pitkään omassa palkkakehityksessä. Joillakin taas on mielessä liian korkea toive, mikä ei välttämättä ole realistista saavuttaa aivan uran alkuvaiheilla.
Hyvänä apuna opiskelijoille ja vastavalmistuneille toimivat Insinööriliiton palkkasuositukset. Työelämässä olevia palkka mietityttää useimmiten työtehtävien tai työpaikan vaihdon yhteydessä ja esimerkiksi ulkomaille töihin lähtiessä. Samoin palkkakehitystä miettii moni, joka ei ole pitkään aikaan saanut kunnon palkankorotusta ja mahdollisesti tuntee olevansa palkkakuopassa.
Työskentelin vuosia Insinööriliiton palkkaneuvonta-asioiden parissa. Huomasin, että insinöörit osaavat lukea tilastoja erinomaisesti, ja useimmilla on hyvä ja realistinen käsitys siitä, mikä on sopiva taso omalle palkkatoiveelle. Monet apua kaivanneet toivoivatkin lähinnä toista näkemystä omalle arviolleen sekä rohkaisua neuvottelujen käynnistämiseen ja itse neuvottelutilanteeseen.
Lähes jokaisen palkkaneuvonta-asiakkaan kanssa keskustelin siitä, että palkan perusteena on ennen kaikkea tehtävien vaativuus ja siinä tapahtuneet muutokset. Kun sitoo tavoitteensa näihin asioihin, varmasti on oikeilla jäljillä palkkatoiveensa kanssa.
Vähintään yhtä tärkeä neuvo on se, että palkasta kannattaa rohkeasti ja säännöllisesti neuvotella – korotusta harvemmin saa pyytämättä.
Paula Pesonen
Insinööriliiton tutkija
