Vuoteen 2020 mahtuu näillä näkymin ainakin kaksi suomalaisen työmarkkinahistorian merkkipäivää. Tammikuussa maa vietti niin sanotun tammikuun kihlauksen 80-vuotispäivää. Perjantaina 5. lokakuuta Metsäteollisuus ry ilmoitti, että järjestö ei tee nykyisen sopimuskauden päätyttyä uusia työehtosopimuksia.
Tammikuun kihlaus keskellä talvisotaa vuonna 1940 oli lähtölaukaus 80 vuotta kestäneelle suomalaiselle sopimus- ja neuvottelutoiminnalle. Tammikuun kihlaus oli Suomen työnantajain keskusliiton STK:n ja SAK:n yhteinen julistus, jossa työnantaja tunnusti ja hyväksyi ammattiliitot ja SAK:n neuvotteluosapuoleksi.
Kihlaus on toistaiseksi kestänyt yhden ihmisiän. Yhteiselo ei aina ole ollut auvoista. Kuten kunnon ihmissuhteessakin siihen on mahtunut niin myötä- kuin vastamäkeä. Eteenpäin on kuitenkin menty, suomalaista työelämää ja sopimustoimintaa on kehitetty ajoittaisista riidoista huolimatta yhdessä sopien.
Viimeisen vuosikymmenen aikana etenkin työnantajapuolella on ollut havaittavissa pitkän suhteen aiheuttamaa väsymystä. Ulkopuolelle ei niinkään ole vilkuiltu, mutta tutun kumppanin naama on alkanut ärsyttää. Ilmassa on ollut isomman välirikon enteitä.
Suomen Yrittäjät on yrittänyt rikkoa pitkää parisuhdetta.
Vuonna 2016 STK:n seuraaja Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoitti, että keskitettyjen tuloratkaisujen aika on lopullisesti ohi, se ei enää ole niitä tekemässä. Alkoi lyhyt, enemmän tai vähemmän koordinoitujen liittokohtaisten sopimusten aika.
Sopimuskierroksista viimeisin oli erityisen hankala. Moni työehtosopimus näki päivänvalon pihtisynnytyksellä. Kätilönä hääri valtakunnansovittelija, joka hänkin sai osansa tyytymättömyydestä.
Tilaisuutensa on huomannut myös aikaisemmin mopen osassa ollut naapurin poika, Suomen Yrittäjät, joka on toimitusjohtajansa johdolla parhaan kykynsä mukaan yrittänyt rikkoa neuvotteluosapuolten pitkää parisuhdetta.
Väitteet yritystason paikallisen sopimisen siunauksellisuudesta ja työehtosopimusten turmiollisuudesta ovat voimistuneet. Mukana on ollut vähintäänkin hyppysellinen politiikkaa, sen verran voimallisesti iso joukko poliitikkoja on ollut heittämässä vettä kriitikkojen myllyyn.
Ensimmäisenä sivusta kuiskuttelijoiden kutsuun vastasi myöntävästi siis Metsäteollisuus ry, joka oli enteellisesti jättänyt EK:n muutamia vuosia sitten. Metsäpatruunat haluavat omin silmin nähdä ja kokea, onko elämä pitkän suhteen ulkopuolella onnellisempaa.
Työmarkkinoilla on yhden merkittävän alan osalta laitettu lusikat jakoon. Nähtäväksi jää, tarttuuko epäluulo myös naapureihin, seuraavatko muut alat metsäteollisuuden esimerkkiä.
Jos näin käy, kukaties joku voi vielä joskus vienosti kysyä, pitäisikö työmarkkinoilla sittenkin olla joku taho, joka katsoisi kokonaisuuden perään.
Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö
