Liiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksa on syksyn aikana viritellyt julkisuudessa keskustelua sovittelutoimen uudistamisesta.

– Itse asiassa ravistamista ja uudistamista ei kaipaa vain riitojen ratkaisumekanismi vaan koko työmarkkinamalli.

Hänen mielestään viime neuvottelukierros osoitti, että työmarkkinakiistojen sovittelun uudelleenarviointiin on tarvetta.

– Uudistuksen yhteydessä on pohdittava myös mahdollisuuksia ehkäistä työmarkkinariitoja ennakolta. Olen verrannut työriitojen sovittelua palokuntaan. Palokuntakin tekisi työnsä vahinkojen osalta paremmin, jos se kykenisi ehkäisemään tulipaloja niiden sammuttamisen sijaan.

Yhdelle liikaa urakkaa

Oksan mukaan viime vuoden syksy osoitti valtakunnansovittelijan roolin olevan nykyisessä työmarkkinamaailmassa kohtuuton. Sovittelijan toimiston resurssit ovat rajalliset. Työmarkkinakeskustelua hallitsee vientivetoinen palkanmuodostusmalli, jossa vientiteollisuus määrittelee muun muassa katon palkankorotuksille.

– Sovittelijan rooli alkaa olla kohtuuton, jos sovittelijan liikkumavara on ulkopuolelta määritellyn kustannustason takia ikään kuin annettu. Alakohtaisten ja tilanteeseen sopivien ratkaisujen kompromissien löytäminen on vaikeaa, jopa mahdotonta, Oksa sanoo.

Lisää vahvistusta sovitteluun

Oksan mukaan uudistuksen keskeinen periaate pitää olla sovittelutoimen roolin kehittäminen ja voimavarojen vahvistaminen. Hän on nimittänyt uudistetun, nykyistä laajemmilla resursseilla vahvistetun instituution työmarkkinatoimistoksi.

– Tehtävä on parantaa työmarkkinajärjestelmän toimivuutta, tehostaa riitojen ratkaisua ja sujuvoittaa neuvotteluprosesseja.

Oksan mielestä toimistolla pitää olla riittävästi ruista ranteissa. Päätoimisia sovittelijoita tarvitaan vähintään kolme, jotka toimivat kollegiona. Toimistosta on löydyttävä osaamista niin teollisuudesta, palvelualoilta, kuljetuksesta kuin julkiselta sektorilta.

– Nykyisessä mallissa näin ei ole. Ja se on valitettavasti myös aika ajoin näkynyt työriitojen sovittelussa.

Ratkaisulautakunnat eri aloille

Uudistuksen yhteydessä Oksa poistaisi työmarkkinajärjestöiltä oikeuden vaikuttaa sovittelijoiden valintaan. Hän säilyttäisi nykyisen mallin mukaisen mahdollisuuden kutsua apulaissovittelijoita tarpeen mukaan.

– Todennäköisesti tämä mahdollisuus vähenisi oleellisesti, kun toimistossa olisi omasta takaa selvästi nykyistä enemmän resursseja ja osaamista, Oksa pohtii.

Hänen mielestään sovittelijoiden tueksi tarvitaan malli eri alojen ratkaisulautakunnista. Sovittelija kokoaisi eri aloille sen osaajista koostuvan lautakunnan, joka seuraisi alan neuvotteluja ja olisi tarvittaessa yhteydessä osapuoliin.

– Lautakunnan tehtäviin kuuluisi erikseen pyydettäessä tuottaa sovittelijan käyttöön ratkaisuehdotuksia. Ne toimisivat aktiivisesti vähintäänkin neuvotteluprosessien ajan, miksei muutenkin.

Oksa uskoo, että lautakunnista olisi kiistatonta hyötyä. Lautakunnat voisivat hyvässä lykyssä ehkäistä kiistojen syntyä jo ennakkoon.

– Ainakin sovittelija saisi riitatilanteessa työnsä tueksi näkemyksiä ja jopa ratkaisuehdotuksia jo työnsä alussa.

Yleisesti kiistaa talousluvuista

Edunvalvontajohtajan mielestä työmarkkinoiden yksi ongelma on erimielisyys talouden tunnusluvuista. Kun neuvottelukierros lähestyy, julkiseen keskusteluun ilmestyy useista eri lähteistä peräisin olevia numeroita talouden tilasta ja näkymistä.

– Tämä on sinällään ymmärrettävää, kun tutkimuslaitoksia on paljon ja osapuolilla on luonnollisesti neuvottelujen alla tarve vahvistaa omaa näkemystään. Uutta tutkimusta ei tarvita, mutta työmarkkinatoimistosta voisi tulla taho, joka kerää käytettävät talousluvut eri lähteistä.

Oksan mallissa työmarkkinatoimiston kontolla olisi talouslukujen keräämisen ohessa palkkatilastojen hoitaminen.

– Parhaimmillaan toimiston luvuista voisi tulla varsinaisten neuvottelujen pohja, mutta ainakin ne olisivat sovittelun pohjana.

Oksa yhdistäisi työmarkkinatoimistoon myös yhteistoiminta-asiamiehen tehtävän. Hänen mielestään toimien työmarkkinoiden edellytys on sujuva yhteistoiminta, joten toimintojen sijaitseminen samassa yhteydessä voi synnyttää synergiaetuja.

Tavoitteena työriidat minimiin

Oksan mukaan on selvää, että sovittelutoimen voimavarojen vahvistaminen ja sen roolin kehittäminen herättää vastaväitteitä. Työmarkkinat ovat murroksessa ja sen mukana myös suomalainen työmarkkinamalli ja -mekanismi, joten eri osapuolet seuraavat keskustelua herkällä korvalla.

Hän haluaa vähentää ja lyhentää työriitoja.

– Lakkojen ja työsulkujen hinnasta esitetään toinen toistaan villimpiä arvioita. Kaikki lienevät samaa mieltä siitä, että työtaisteluja kannattaa välttää ja ehkäistä.

Määräajassa sovitteluesitys

Oksa lyhentäisi työriitoja laittamalla sovitteluun määräajan, jonka puitteissa sovittelijan olisi annettava riitaan sovintoesitys. Määräaika vaihtelisi sen mukaan, onko työehtosopimus voimassa vai onko sovitteluun menty vasta sopimuksen päättymisen jälkeen.

Edunvalvontajohtajan mukaan hyödyt olisivat kiistattomat. Riidan aiheet ja niihin esitetyt ratkaisut tulisivat näin julkisiksi, joten kenelläkään ei jäisi epäselväksi osapuolten näkemyserot ja niihin tarjottu kompromissi.

– Julkisuus on työriidoissa yleensä kova konsultti. Sen myötä tavoitteiden yltiöpäisyys vähenee ja osapuolille syntyy paine hakea ratkaisua omin voimin.