Insinööri-lehti

Juhannusperunat omasta maasta

Keskikesän tärkeä juhla, juhannus, on tulossa. Oletko muistanut istuttaa perunaa, vai hankitko alkukesän herkun torilta vai paikallisen K-marketin pihalta?

Kysymys ei ole yhdentekevä. Peruna on ollut ja on tärkeä osa suomalaista ruokahuoltoa. Peruna on pitänyt nälän loitolla, kun muusta ruuasta on ollut pulaa.

Entisaikaan omakotitalon tontti mitoitettiin siten, että pihaan mahtui pottumaa, josta syksyllä voitiin nostaa talven perunat. Jos tontilla oli peltoalaa riittävästi, kasvamaan voitiin laittaa pariakin lajiketta erilaisia ruokia ajatellen. Onhan tuosta koisokasveihin kuuluvasta juurimukulasta jalostettu tuhansia lajikkeita.

Marketin perunatiskillä havaitsee kasvin jakaantuvan kolmeen ryhmään. Kaupan on kiinteää perunaa, yleisperunaa ja jauhoista perunaa. Tietenkin puhutaan myös varhaisperunasta, tuosta alkukesän herkusta, joka uppoaa parempiin suihin niin sillin kuin voin kanssa.

Mustanmeren rannalle on jäänyt viljaa jumiin.

Muutama vinkki tietämättömille: Kiinteä Siikli sopii salaatteihin, keittoihin ja on erinomainen paistinperuna. Yleisperunana helppo on Sabina, tärkkelyspitoisuudeltaan keskinkertainen peruna. Sabina on siis perunoiden ilmastointiteippi, käy kaikkeen.

Imelletty perunalaatikko kannattaa tehdä Pito-lajikkeesta. Blue Congo sopii muusiin, mutta väri saattaa hillitä ruokahalua. Kaverin mukaan Jaakkoa kannattaa välttää juhannusperunana: menee keskikesän juhla niin sanotusti reisille jo torilla.

Onpa syksyllä nostettu mitä tahansa lajiketta, riittävässä sadossa on kotivara ja vielä seuraavan kevään siemenperunat.  Ja siemenperunoita voi vaikka vaihdella naapurien kanssa keväällä, kun on aika tyhjentää ja siivota perunakuoppa tai -kellari.

Kotivaraa voi lisätä myös muilla kasviksilla ja marjoilla. Porkkana ja lanttu säilyvät hyvin kuivaan hiekkaan haudattuina, kaali lastuvillassa tai hapatettuna, sipulit kuivattuina ja marjat hilloina tai mehuina.

Kellarin puhtaat hyllyt täynnä säilykkeitä ja mehupulloja lisäävät omavaraisuuden tunnetta multaperunan tuoksun ohessa. Ei siis ihme, että Hamsteri ja Rurik hullaantuivat varustamaan ruoka-aittaansa Veikko Huovisen kirjassa Hamsterit.

Kotivara ja omavaraisuus ovat ajankohtaisempi asia kuin pitkään aikaan. Ukrainaan Mustanmeren rannalle on jäänyt 20 miljoonaa tonnia viljaa jumiin, eivätkä mustanmullan alueen kylvöt tälle satokaudelle ole onnistuneet ilman häiriöitä, syihin sen kummemmin kantaa ottamatta.

Kyseinen alue on tuottanut maailman viljasadosta leijonanosan. On selvää, että sen puuttuminen ei voi olla näkymättä globaalissa ruokahuollossa ja ruoan hinnassa.

Energian ja ruoan hintojen kohoaminen on siivittänyt inflaation lähestymään 10 prosenttia, jossain päin Eurooppaa jo lähemmäs 20 prosenttia.

Oma pottumaa voi olla syksyllä arvossaan. Kenties omavaraisuudella voidaan kaventaa ostovoimakuilua, kun ennusteet inflaatiosta eivät tue ajatusta, että syksyn palkkaratkaisuilla ostovoima paranee tai edes säilyy.

Monessa perheessä on tehtävä poikkeuksellisia ratkaisuja. Tosin pihat ovat nykyään pieniä ja monet katettu erinäköisillä ja -kokoisilla terasseilla. Ei siinä vedetä sahraa ja panna vakoon pottua, ei sen paremmin yleis- kuin varhaisperunaakaan.

Jos kuitenkin tilaa on ja päädytte laittamaan perunamaan, niin muistakaa mullata penkit ennen kuin varret ovat vaaksan mittaisia.

Niinhän sen on, että uutta perunaa ja silliä ei voita mikään. Sanoo Berlusconi mitä tahansa.

Hannu Takala
Insinööriliiton työehtoasiantuntija