Neuvottelukierros on edelleen pahasti kesken. Monella yksityisen sektorin työntekijällä työehtosopimus on jo uudistettu, mutta läheskään kaikki ei ole vielä valmista. Puhumattakaan koko julkisesta sektorista. Ratkaisuista kokonaisuutena on siksi paha mennä vielä sanomaan mitään.
Osa on jo ehtinyt keskusteluun siitä, että tarvittaisiin uusi työmarkkinamalli, jonka puitteissa neuvotteluita voitaisiin käydä. Ainakin SAK on ehtinyt esittää sellaisista neuvotteluja ja palvelutyönantajien Palta torjumaan ne tarpeettomina.
Kun työnantajat päättivät luopua keskitetystä sopimisesta, uudesta työmarkkinamallista käytiin neuvotteluja. Silloin sitä kutsuttiin Suomen malliksi. Ei syntynyt. Oman tulkintani mukaan ei syntynyt ennen kaikkea siksi, että työnantajia ei sopimiseen perustuva malli kiinnostanut, ja toissijaisesti siksi, että julkisen sektorin palkansaajille ei käynyt vientialojen ratkaisuihin perustuva malli.
Tavoitteena on synnyttää uusi työmarkkinamalli.
Nyt meillä on nimellisesti alakohtainen sopimuskierros, joka kuitenkin on lähinnä erään turistikohteen nimestä mukailtu Etelärannan kalteva torni. Eri alojen palkkaratkaisuissa ei ole katsottu kyseisten alojen tuottavuus- tai kustannuskehitystä vaan pyritty kopioimaan ensimmäistä teollisuusratkaisua.
Työaikaratkaisut on sovittu pikemminkin yleisen linjan mukaan, ei siksi, että niillä olisi erityistä tarvetta jollakin alalla. Ei siinä mitään, on sovittu, ja itsekin olen ollut niitä sopimassa. On tehty se, mikä sopimalla on mahdollista.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että olisi selkeä tarve keskustella vaihtoehdoista. Onko todella niin, että ei ole löydettävissä ratkaisua, josta työmarkkinoilla pystyttäisiin laajemmin sopimaan? Niin voi hyvinkin olla, mutta päämäärä on minusta niin arvokas, että sitä pitäisi yrittää.
Siksi toivon, että kun tämä neuvottelukierros aikanaan päättyy, liitot – nimenomaan liitot, keskusjärjestöjä en haluaisi tähän sotkea – pystyvät aloittamaan prosessin, jonka tavoitteena on synnyttää uusi työmarkkinamalli. Sellainen malli, joka ottaa huomioon työllisyyden ja kilpailukyvyn, mutta mahdollistaa myös alojen omiin tarpeisiin ja tilanteisiin liittyvät ratkaisut.
On parempi suoristaa torni yhteistuumin kuin antaa olla sen kallellaan niin pitkään, että se romahtaa maahan.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
