Työmaan kahvikopilla ei tunnetusti vältetä vaikeitakaan keskustelunaiheita. Loppuviikolla jutustelimme toisenkin kerran siitä, mihin tämä maailma on oikein menossa.
Pontimena keskusteluun oli valtioneuvoston tiistaina Helsingin Säätytalolle koolle kutsuma tekoälyseminaari. Niin meille ilmoitettiin taas kerran, että tekoäly on yksi maailman nopeimmin kasvavista teknologioista, jotka tulevat muuttamaan maailman.
Monelta kantilta asiaa parin päivän ajan helmikuun kirpeässä pakkasessa pohdimme ja siihen tulokseen tulimme, että paljon se tekninen kehitys on meidänkin työtä vuosien varrella muuttanut. Ja muuttaa edelleen.
– Mutta karvahattu ja kunnon kintaat on näillä keleillä edelleen kova sana. Ja hyvä pistolapio, sitä ei mikään tekoäly rakennuksilla korvaa, ilmoitti vanha Nieminen vasta-argumenttinsa.
* * *
Perjantaina Nieminen oli päässyt ajatuksissaan jo niin pitkälle, että iltapäivän kahvitunnilla pohti tekoälyn kehittymisen suhdetta politiikkaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Vahvasti oli sitä mieltä, että ei politiikassakaan pelkkä äly riitä, oli se sitten geenien mukana verenperintönä siirtynyttä viisautta tai tietokoneen värkkäämää koneälyä.
– Se on kuulkaa niin, että politiikassa pitää olla vahvasti tunne mukana. Tunneälyä minä arvostan. Niin ja kirjaviisaus, se on poliitikolle ja pomolle yhtä tyhjän kanssa, jos ei ole sydämen sivistystä, hän ilmoitti Sievästä tuijotellen.
Vauhtiin päästyään ilmoitti myös, että viimeaikaisten kansainvälisten ja kotimaisten tapahtumien perusteella on valmis tässäkin asiassa tulemaan puolitiehen vastaan ja harkitsemaan yhteiskunnallisen päätöksenteon siirtämistä osittain tekoälyn hoidettavaksi.
– Kun tässä on seurannut ja kuunnellut joidenkin presidenttien, ministerien ja muiden viskaalien tekoja ja puheita, ei se ainakaan paljon huonommaksi ja tunteettomammaksi voisi mennä, hän sanoi.
* * *
On kahvikopilla kevyempiäkin aiheita ehditty puida. Olimme panneet porukalla merkille, että Turussa ihmiset valitsivat ravihevosen vuoden turkulaiseksi paikallisen kaupunkilehden järjestämässä äänestyksessä. Kiss My Turku-niminen heppa keräsi äänistä noin kolmanneksen ja päihitti äänestyksessä muun muassa Meyerin Turun telakan toimitusjohtaja Jan Meyerin.
Raviurheilu on hieno laji eikä Kiss My Turku ole mikään tavallinen ravuri: se juoksee rahaa hyväntekeväisyyteen eli Turun lastenklinikalle. Viime vuonna tamma kartutti pienten potilaiden pottia peräti 16 000 eurolla.
Tästäkin huolimatta valinta herätti meidän porukassamme ihmetystä. Tulimme siihen tulokseen, että ravihevosen valinta Vuoden 2016 turkulaiseksi todistaa oikeaksi väitteen turkulaisten erikoisuudesta. Tai sitten se vain menee turkulaisten tunnetusti erikoislaatuisen huumorintajun piikkiin.
* * *
Yksi vanhempi kirvesmies puolestaan kertoi viikonloppuna epäilleensä, että nyt on uskonasiat sekoitettu peruuttamattomasti urheiluun. Mies seuraa innokkaasti englantilaista jalkapalloa ja lyö siitä vetoakin. Kun tietokone maailmanlaajuisine verkkoineen on kyseiselle ikäihmiselle kohtuullisen vieras, hän seuraa pelien etenemistä perin vanhanaikaisesti Ylen tekstitelevisiosta.
– Mitä siellä sunnuntaina lukikaan. Jeesus pelasti Manchester Cityn. Mää ajattelin, että nyt on viime vuosituhannen suomalaiset puhelintolppamainokset otettu käyttöön brittiläisessä jalkapallossa, hän kertoi.
Juttu jatkui ja kävi ilmi, että otsikolla ei ollut mitään tekemistä uskonasioiden kanssa. Hyökkääjä Gabriel de Jesus oli vaan tehnyt Swanseaa vastaan kaksi maalia, toisen vielä yliajalla. Ja otsikossakin Jeesus oli kirjoitettu yhdellä e-kirjaimella.
Kun mies omalle jutulleen vielä ääneen hekotti, totesimme ääneen hänenkin edustavan yhden sortin erikoista huumorintajun lajia ja laatua. Ei tykännyt. Kuulemma tunteettomia olimme.
