Valmistauduimme työmaakopilla viikonlopun viettoon puhumalla vaihteeksi politiikkaa. Tietenkin jutustelimme sopuisassa hengessä, kuten tavallista. Asiat riitelevät, eivät ihmiset, kuten tapana on sanoa.
Olimme panneet merkille, että yksi jos toinenkin puolue ja puolueen puheenjohtaja on ryhtynyt kertomaan, miten maan asioita ryhdytään keväällä laittamaan kuntoon. Ja olihan tällä viikolla jo ensimmäinen neljän suurimman puolueen puheenjohtajan yhteisesiintyminen Vanhalla ylioppilastalolla.
Ensimmäisen, paljon julkisuutta keräävän vaalitentin järjestävä seurakaan ei ollut meille yllätys. Niin se vaan on, että suomalainen puoluejohtaja menee, kun Elinkeinoelämän keskusliitto pyytää.
* * *
Siinä kahvimuki kädessä puntaroimme, että mitä kotimaan politiikan rintamalta on tähän saakka jäänyt käteen. Sellaiseen tulokseen tulimme, että peruslinjasta maassa vallitsee vaalien alla kohtuullinen konsensus, jos konsensuksesta nyt Suomessa vielä saa puhua.
On huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen vallassa kuka ja mitkä puolueet tahansa, talouskasvu alkaa rehottaa, yrityksillä menee paremmin, uusia työpaikkoja syntyy kymmeniä, jos ei satoja tuhansia. Valtion velkaantuminen loppuu, leikkauksiakin tarvitaan, mutta perheillä menee nykyistä mukavammin. Ja jos oikein hyvin toimitaan, verotuskin kevenee.
– Mää olen kuullut nämä jorinat ennenkin, jokaisten vaalien alla. Nuohan ovat vain tavoitteita, toteuttamista vailla valmiita. Joten eiköhän mennä pojat takaisin töihin, nämä meidän työt ei pelkästään puhumalla parane, vanha Nieminen ilmoitti, otti rukkasensa penkiltä ja lähti.
* * *
Puhuimme viikolla myös työttömyysturvasta, kun sen ”kehittäminen” tuntuu olevan niin tuiki tarpeellista. Teimme asiasta oikein gallupinkin: meidän työmaalla jokainen oli työuransa aikana joutunut työttömäksi ja päässyt näin ”nauttimaan” anteliaasta työttömyysturvasta.
Gallupin toinen kysymys koski työttömyysturvan tasoa. Olimme yhtä mieltä siitä, että ei sillä kovin leveästi eletä. Ja mitä työttömyysturvan kestoon tulee, sen lyhentäminen ei tunnu järkevältä ainakaan nyt, kun töitä ei löydy, vaikka lähettää hakemuksia kymmeniin avoimiin työpaikkoihin.
Taitaa olla niin, että innokkaimmin työttömyysturvaa haluavat heikentää ihmiset, joilla ei ole päivänkään kokemusta työttömänä olemisesta. Tai jos on, huolta taloudellisesta selviämisestä ei tarvitse kantaa: jos omaa kapitaalia ei ole kertynyt tarpeeksi, pappa tai puoliso betalar.
* * *
Valtionyhtiöistä Fortum ja Neste Oil meinasivat nostaa yhtiöiden hallitusten jäsenten palkkioita varsin anteliaasti. Fortumilla haarukka asettui välille 13 – 20 prosenttia, Nesteellä korotus olisi ollut enimmillään melkein 30 prosenttia.
Sieväsen mielestä on hyvä, että korotukset pantiin jäihin. Eiköhän se ole kaikkien osapuolten ja yhteiskuntamoraalin kannalta parempi, että korotusprosentti kaivetaan esiin paljon puhutusta työllisyys- ja kasvusopimuksesta. Eikö se jotain 0,4 prosenttia meille kaikille luvannut?
