Pääsiäisen jälkeinen viikko on työmaalla mennyt yhteiskuntafilosofisissa pohdinnoissa. Yhteiskuntasopimuksen tarpeellisuudesta olemme puhuneet. Ja ihmekö tuo, sen verran moni kansanedustajaehdokas ja muu yhteiskunnallinen sananpieksijä on tällaisen tarpeellisuutta kansalaisille toitottanut.
Vaatimuksia on esitetty sen verran paljon, että yhteiskuntasopimuksesta puhuminen tai sellaisen vaatiminen ei enää tahdo ylittää uutiskynnystä. Jotain uutta sanottavaa asiasta pitäisi keksiä.
Problematiikka lienee ollut Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderillä mielessä, kun hän keksi tällä viikolla vaatia maahan yhteiskuntareseptiä. Nimi oli uusi, mutta Fjäderin yhteiskuntareseptin sisältö oli hyvin tutunoloinen. Löytyi reseptistä toki eroja aikaisempiin esityksiin, kestokin taisi olla melkein ihmisiän mittainen.
***
Yrittänyttä ei laiteta, mutta meidän työmaalla yhteiskuntaresepti ei herättänyt kovin suurta innostusta. Vika ei sinällään ollut reseptin sisällössä, itse asiassa harva taisi Akavan puheenjohtajan lääkkeitä edes lukea. Meille ei maistunut esityksen nimi, yhteiskuntaresepti.
–Tämän siitä saa, kun Yleisradion ja muiden kanavien ohjelma-aika täytetään kaiken maailman kokkikilpailuilla ja laihdutusohjelmilla. Vakavaa yhteiskunnallista tilannettakin aletaan ratkoa resepteillä ikään kuin tämä maailma olisi joku pullataikina, Nieminen vaahtosi.
Kukaan ei esittänyt vastaväitteitä. Suhtaudumme siis jatkossakin avoimin ja vakavin mielin esityksiin yhteiskuntasopimuksesta, mutta yksimielisesti päätimme hyväksyä reseptien käytön vain apteekeissa ja keittiöissä.
***
Sen verran asia jäi porukkaa askarruttamaan, että joku nuorempi kirvesmies oli viikolla selvittänyt yhteiskuntasopimuksen historiaa. Hänen mukaansa termi on peräisin 1700-luvulta, jolloin joku ranskalainen filosofi, taisi olla nimeltään Rousseau, oli kirjoittanut kirjan yhteiskuntasopimuksesta.
Kirvesmiehen lyhyen luennon perusteella kyseinen herra hahmotteli paperille jo satoja vuosia sitten kansalaisten ja valtion oikeuksia ja velvollisuuksia. Siis sitä, että kansalainen saa tehdä työtä ja maksaa veroja, valtio tarjota verojen vastineeksi turvaa, suojaa ja muita hyviä asioita.
Työmaakoppi hiljeni. Sievänen näki oitis miehistä, että nyt useammalla kuin yhdellä päässä surraa aatoksia kansalaistottelemattomuudesta, kenties jopa anarkiasta. Mutta sen verran konsensushenkistä porukka on, että mölyt pysyivät tällä kertaa mahassa.
***
Vanha ja vakaa Nieminen tosin innostui kahvitunnin lopuksi ideoimaan jatkoa Rousseaun ja monien hänen hengenheimolaistensa yhteiskuntasopimukselle. Hänen mielestään tilanne on äitymässä eri puolilla maailmaa niin hankalaksi, että on uskallettava myös varautua pahimpaan.
–On siis solmittava yhteiskuntatestamentti, sopimus siitä, mitä kaikelle hyvälle tapahtuu, kun loppu häämöttää. Voisiko yhteiskuntatestamentin vaatimuksesta olla vaaliteemaksi. On se terminä ainakin parempi kuin yhteiskuntaresepti, Nieminen pohdiskeli.
Ja taas tuli kopissa hiljaista. Onneksi on perjantai ja miehet pääsevät vapaalle turhia miettimästä, vaikka sitten leipomaan sitä pullaa.
