Vaalit on sitten pidetty ja maa on saanut uuden eduskunnan. Vaalitulos on työmaalla analysoitu ja siihen tulokseen olemme tulleet, että kansanedustajien valinnan lisäksi näissä vaaleissa tuli määriteltyä, mikä on rökäletappion ja torjuntavoiton ero eduskuntavaaleissa.
Se on yksi kansanedustajanpaikka, 0,4 prosenttiyksikön ero kannatuksessa ja noin 50 000 ääntä. Tämän verran paremmin kokoomus pärjäsi SDP:tä paremmin. Ero ei ole iso, mutta niin vain kävi, että vaalien jälkeen toinen puolueista on ollut kuin maansa myynyt, toinen taas esiintynyt miltei vaalivoittajan elkein.
Tämä osoittaa, että vaalituloksessa, sen tulkinnassa ja vastaanotossa on aina aimo annos psykologiaa. Kokoomus pärjäsi vaaleissa ennakko-odotuksia paremmin ja oivalsi sen jo vaali-iltana. SDP:lle kävi menestyksen suhteen päinvastoin. Ja niin kävi, että toinen leipoi vaali-iltana omilla kasvoillaan itsestään menestyjän, toinen luuserin, olivat numerot mitkä tahansa.
***
Juuri tämän enempää emme ole vaaleista puhuneet. Nieminen yritti puolen viikon aikaa virittää keskustelua hallituspohjasta, mutta aika nopeasti tulimme siihen tulokseen, että sen aprikointi on meitä viisaampien puuhaa.
Kulttuuriväen esiin nostamasta Helsinki-kuplasta muutaman sanan vaihdoimme. Helsingin kulttuuriväen ja älymystön piirissä kun on kuulemma kosolti väkeä, joka ei tunne ensimmäistäkään ihmistä, joka on äänestänyt perussuomalaisia.
Pienimuotoinen äläkkähän sellaisista lausunnoista tietysti syntyi, mutta Sievänen voi vakuuttaa, että ei Helsingin ympärillä mitään kuplaa ole, kuoppia kylläkin, ainakin kaduilla kesäaikana. Joten saman taivaan alla tässä elää yritetään, asui missä tahansa.
***
Perjantain kahvitunnilla pääsimme sentään asian ytimeen analysoimalla perusteellisesti jääkiekkoliigan finaaliparin voimasuhteet ennen viikonvaihteen ratkaisupelejä. Se osoittautui vähintään yhtä vaikeaksi kuin poliittisten voimasuhteiden puntarointi.
Toisaalta olimme sitä mieltä, että Kärppien jatkuvat miehistövaihdokset ja ulkomaalaisvahvistusten heikot esitykset painavat vaakakupin Tapparan suuntaan. Joku muistutti myös, että tamperelaisilla on revanssin paikka kuitata viime vuoden finaalitappio.
Toisaalta taas Kärppien suoritustason vähäinen heilahtelu – rutiiniksikin sitä voi kutsua – ja omien junioreiden ennakkoluulottomat esitykset voivat olla juuri se ratkaiseva tekijä, joka tekee pohjoisen joukkueesta juhlitun mestarin. Ja Oulussa on voittamisen kulttuuria, mikä ei tiukassa sarjassa ole vähäpätöinen asia.
Mestarijoukkueen puntarointi päättyi tällä kertaa ratkaisemattomaan, mutta mitä väliä sillä on. Parempi voittakoon, ja pulinat pois.
