Kansalaiset valitsevat neljän viikon päästä edustajansa kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustoihin. Ilmassa on aistittavissa käsin kosketeltavaa markkinahumua ja suoranaista innostusta. Tai ei sittenkään, hiljaista on kaupunkien ja pitäjien turuilla ja toreilla.
Ehdokasasettelun perusteella äänestysaktiivisuus tuskin juurikaan nousee viime kerran 55 prosentin tasosta. Ja jos se parilla prosenttiyksiköllä nouseekin, niin kasvu on suurten kaupunkien äänestysvilkkauden varassa. Itärajan kunnissa on kuulemma ollut vähän luovutushenkeä, mikä voi näkyä niiden osalta äänestysvilkkaudessa.
Ehdokasasettelussa kävi kuten yleisesti vähän ounasteltiin. Kaikkien puolueiden ehdokasmäärät laskivat viime kerrasta. Ehkä merkittävimmät huomiot kohdistuvat perussuomalaisten ehdokasmäärän suorastaan romahtamiseen yli 2 000 ehdokkaalla sekä vihreiden yli neljäkymmentä vuotta yhtäjaksoisesti jatkuneen ehdokasmäärän kasvun katkeamiseen.
Perussuomalaisille ehdokasmäärän romahtaminen tarkoittaa haastetta saada yli 10 prosentin kannatusta. Vaarana myös on vaalituloksen voimakas henkilöityminen Jussi Halla-ahon kaltaisten äänimagneettien ympärille. Vihreille ehdokasasettelu puolestaan tarkoittaa takapakkia monessa kasvukeskusten ympäryskunnassa, joissa puolue sai jalansijaa vuoden 2017 kuntavaaleissa.
Vain SDP voi kyseenalaistaa kokoomuksen ykköspaikan.
Ennalta suurin mielenkiinto kohdistuu pääministeripuolue kokoomuksen ja pääoppositiopuolueen sosialidemokraattien keskinäiseen kilvoitteluun vaalien ykköspuolueen asemasta. Kokoomus vei ehdokasasettelun ja kasvatti eroa ehdokasmäärässä SDP:hen 500 ehdokkaaseen.
Minulle esitetyn arvion mukaan ero tulee pitkälti siitä, että kokoomus asetti alle 15 000 asukkaan kunnissa keskimäärin kaksi ehdokasta enemmän kuin sosiaalidemokraatit ja molemmat puolueet asettivat aivan yhtä paljon ehdokkaita 60 asukasmäärältään suurimmassa kunnassa.
Tällöin kyse ykkössijan kilvoittelussa on enää ehdokkaiden laadusta. Vaikka vaalit toimitetaan jokaisessa 300 kunnassa, ykkössija ratkeaa edellä mainitussa 60 kunnassa. Ei se määrä vaan se laatu, kuten sanonta menee.
Kristallipalloni mukaan vaaleista on tulossa aika tylsät puolueiden sijoitusten suhteen, sillä niissä ei ennakko-odotusten mukaan näytä tapahtuvan juurikaan muutoksia.
Kokoomus on vienyt kuntavaalien ykköspaikan nyt neljästi peräkkäin vuodesta 2008 lähtien. Ottaako viidennen, puolueista ainoastaan SDP voi sen kyseenalaistaa.
Äänestysaktiivisuus vaikuttaa molempien puolueiden tulokseen yllättävän paljon. Molemmat puolueet tavoittelevat ykköspaikkaa ja yli 20 prosentin kannatusta.
Keskustan odotetaan pärjäävän niin kunta- kuin aluevaaleissa eduskuntavaalien 13 prosentin tason kannatuskyselyitä paremmin. Perussuomalaiset, vihreät ja vasemmistoliitto muodostavat 8–12 prosentin kannatushaarukassa tarkkailtavan kolmikon. Alle kymmenen prosentin kannatus olisi niin perussuomalaisille kuin vihreille laskettavissa vaalitappioksi. Kolmikon sijaluvut voivat myös mennä keskenään ristiin vaaleissa.
Kunta- ja aluevaaleista puhutaan myös hallituksen väliarviointivaaleina, joista alkaa kahden vuoden jakso kohti seuraavia eduskuntavaaleja. Tiedä häntä, onko vaalien tuloksilla vaikutusta hallituspolitiikkaan, sillä nykyiset hallituspuolueet ovat osoittautuneet aika paksunahkaisiksi kansalaispalautteen suhteen.
Kansalaisena sanoisin, että tarkkaile vaalipäivänä oman äänestysalueesi vaalilautakunnan työskentelyä. Se kertoo yllättävän paljon kansalaisyhteiskunnan ja demokratian elinvoimaisuudesta alueellasi.
Jussi Salonranta
Insinööriliiton yhteiskuntasuhdepäällikkö
