Työmaalla torstain kahvitunnilla totesimme, että nyt se Nokian toimitusjohtaja
Rajeev Suri suustaan vasta oikein äläkän päästi, kun meni moittimaan
suomalaista työlainsäädäntöä liiallisesta yritysvastaisuudesta.
Suri itkeä porasi talouslehtien haastattelussa sitä, että
Nokia ja muut yritykset eivät voi palkata uutta väkeä laissa olevan
takaisinottovelvoitteen takia. Asiantuntijahan siinä puhuu, ei siinä mitään –
Suri on potkinut pihalle tuhansia ja taas tuhansia nokialaisia – mutta herran
perustelut eivät meille maistuneet.
* * *
Surin mukaan irtisanomisissa ei aina ole kysymys väen vähentämisestä.
Joukko on vaan väärää. Yritys voi kaivata lisää nuoria työntekijöitä tai uutta
osaamista. Ja firma on lirissä, jos lainsäädäntö pakottaa ottamaan takaisin
sitä porukkaa, joka juuri on saanut kenkää.
Ei Suri ajatuksineen yksin ole. Hän edustaa yritysjohtajien
joukossa haukkoja, joiden mielestä firmojen työntekijät ovat kuin koneen osia.
Yritykseen palkataan huippuosaajia, niitä käytetään viisarit punaisena niin
kauan kuin ihmisen kroppa ja pää kestää ja vaihdetaan tarvittaessa uuteen.
Ei siis ihme, jos yritys alkaa kaivata lisää uutta verta ja
osaamista, jos vanhat työntekijät on poltettu loppuun. Ja kuka sellaisia
takaisin haluaa, ei kukaan.
* * *
Mitä takaisinottovelvoitteeseen tulee, Nokialta irtisanottaville on lähes
poikkeuksetta tarjottu vapaaehtoisia eropaketteja, joiden avulla yritys on ikään
kuin ostanut pois Suria kismittävän takaisinottovelvoitteen ja muut
irtisanomisesta koituvat ikävät asiat.
Irtisanomispaketit ovat olleet varsin suosittuja ja
mittavia. Voikin olla, että ei Nokian toimitusjohtajaa niinkään harmita
suomalainen lainsäädäntö vaan sen ”kiertämisestä” yritykselle koituva hinta.
Kuka nimittäin uskoo, että Nokia tai muut yritykset
olisivat erinomaisen hövelejä tarjoamaan poispotkittaville mitään ylimääräistä,
jos meillä ei olisi irtisanomistilanteissa lainsäädännössä yrityksille edes
joitain pidäkkeitä ja velvollisuuksia?
* * *
Vanha Nieminen puolestaan totesi Suomessa
olevan helpompi päästä ministeriksi kuin kotimaisen raviurheilun ja
hevoskasvatuksen valtakunnallisen etujärjestön puheenjohtajaksi. Perusteluja
tietenkin kaipasimme.
– Mika Lintilä valittiin tänään uudeksi
elinkeinoministeriksi Olli Rehnin tilalle keskustan eduskuntaryhmän ja
puoluehallituksen yhteiskokouksessa äänin 37-33. Kun sama mies oli jokin aika
sitten ehdolla Suomen Hippoksen puheenjohtajaksi, äänet menivät tasan, mutta
arpa oli Lintilälle suotuisa, Nieminen valisti.
Elinkeinoministerin valinnasta pääsimmekin takaisin
takaisinottovelvoitteeseen. Kun Lintilän vastaehdokas ministerivaalissa oli
vuosina 2007–2011 elinkeinoministerinä toiminut Mauri Pekkarinen, Nieminen
totesi, ettei työ- ja elinkeinoministeriössä takaisinottovelvoite sentään ulotu
yli viiden vuoden päähän.
– Ja hyvä niin. En minä sitä Kinnulan Duracell-pupua olisi
enää jaksanutkaan ministerinä katsella, hän jatkoi.