Työmaalla on viikolla ollut odottava tunnelma. Hallitusneuvottelujen etenemistä on toki seurattu, mutta eivät ne ole olleet päällimmäisenä mielessä. Reserviläiskirjettä olemme odottaneet, kaikki he, jotka ovat armeijan käyneet.
Reservissä oikein korpraaliksi ylennetty nuorempi kirvesmies toi kirjeen näytille, kun sellaisen oli kerran saanut. Eikä siinä mitään, asiallisen oloisen tekstin oli Puolustusvoimat laatinut. Kävihän siitä ilmi kaikki oleellinen ja tärkeä.
Niin, ja kunnossa kehottivat pysymään, ammatillista ja sotilaallista osaamista ylläpitämään. Oikeaan osoitteeseen kehotuksen laittoivat, sen verran vetelä mies on kirjeen saanut kirvesmies, mitä lie tietokonepelejä iltakaudet pelannut siitä asti, kun Huovinrinteeltä pois pääsi.
***
Niinhän siinä sitten kävi, että Sieväselle ei kirjettä ole tullut. Kotiin vielä perjantaina kahvitunnilla tuli soitettua ja varmistettua, että josko pyhien takia reserviläiskirje olisi Sieväselle laitettu kotvan myöhemmin. Mutta ei, ilmaisjakelulehteä kummempaa ei postilaatikosta löytynyt.
Nieminen ja pari muuta varttuneempaa reserviläistä jakoi onneksi Sieväsen kohtalon. Siinä joukolla siunailimme, että on se perhanaa, etteivät Puolustusvoimille tällaiset miehet kelpaa. Siinä sentään istui panssarivaunun johtajasta ja pioneerikomppanian vääpelistä lähtien osaavaa ja motivoitunutta reserviläistä.
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja olisi varmaan ollut kateellinen miesjoukon ilmeistä, sen verran allapäin ja pettyneitä Puolustusvoimien ilmeisen tiukkaan seulaan olimme. Mutta ei auta porata, ei sota yhtä tai neljää miestä näköjään kaipaa.
***
Nuoremmat vouhkasivat viikolla jostain Koffin ja jääkiekkoon liittyvästä markkinointikampanjasta. Venäläiskiekkoilija oli puettu ballerinamekkoon ja kuvaan laitettu teksti ”tervetuloa tytöt”.
Sitä oli joku nainen sosiaalisessa mediassa paheksunut ja lähettänyt Koffille postia, Koff oli pahoitellut ja vetänyt mainoksen pois, mistä taas jotkut urhot olivat vetäneet herneen nenään ja ryhtyneet naista rumasti puhuttelemaan, mikä taas herätti voimakasta paheksuntaa.
Jotenkin näin se oli kai mennyt. Sievänen asiaa vielä kahvitunnilla varmisti; jos vaikka kohusta viikonloppuna puhutaan, niin osaa keskusteluun osallistua.
***
Kohun laajuutta Niemisen kanssa hieman perjantaina ääneen ihmettelimme. Sitä ei olisi pitänyt tehdä. Työmaan harvalukuisiin naisiin kuuluva nuori rakennusmestari antoi meille huutia. Sovinisteiksi ei sentään haukkunut, mutta se tuli selväksi, ettemme tapauksen kaikkia vivahteita ymmärrä.
Nieminen meni kysymään, että mitä kohusta pitäisi vastaisuuden varalta oppia. Kuulemma ainakin sen, että nykyaikana naista ei pidä tytötellä tai pitää heikkona tai tyhmänä.
– Tuo on kyllä ollut minulle selvä asia jo vuosikymmenten ajan, naimisissa oleva mies ja kahden aikuisen tyttären isä, Nieminen kuittasi.
Rakennusmestari osoittautui huumori-ihmiseksi. Ei siis pahoittanut mieltään.
