Kesälomakauden lähestyessä kevyen jutustelun aiheet kiinnittyvät tiukasti jäljellä oleviin työpäiviin ja lomasuunnitelmiin. Yleisesti ottaen tapana on taivastella kevään hektisyyttä ja kesän alun painetta saada kaikkea valmiiksi ennen lomaa.
Näitä huomaan itsekin puhuvani, varmasti osin siksi, että itseäni työllistänyt ja aivan loppukeväästä päättynyt työmarkkinakierros oli pitkä ja raskas. Ei tarvitse siis liioitella sitä, että kevään paino tuntuu jo kesän alkaessa voimakkaana, ja vielä pitäisi löytää virtaa hoitamattomien asioiden viimeistelyyn.
Ajattelen kiireen kokemusta kaksiteräisenä miekkana. Minulle tietynlainen hektisyys sopii, toki järkevään rajaan asti. Pidän siitä, että asioita tapahtuu nopeasti. Kiireellä on kuitenkin yleisesti negatiivinen aura. Se nähdään asiana, josta jotenkin pitäisi päästä eroon. Kiire pitäisi selättää, tekemistä karsia priorisoimalla.
Sanojen merkitys on valtava. Jos jokin asia puheessa tulee toistuvasti leimatuksi ikäväksi, siihen alkaa väistämättä kiinnittyä myös kielteisiä tunteita. Kielteistä yleisvaikutelmaa torjuakseni liudennan itse usein sanomalla, että kiire on ihan hallinnassa. Tai, että tekemistä riittää, mutta on paljon mieluisia ja motivoivia tehtäviä. Useimpina päivinä tämä on ihan tottakin.
Mikään ei ole romahtanut käsiin syksyn tullen.
Itse siedän keskeneräisyyttä kohtalaisen huonosti. Saan kuitenkin lohtua ajatuksesta, että kovin moni asia työelämässä ei ole sellainen, että sille ylipäänsä on määriteltävissä selkeää alkua ja loppua.
Näin ollen siis sekin, että on päässyt – pienen tai isomman – askeleen eteenpäin, on yleensä jo edistystä. Jonkinlaisen rauhan olen löytänyt sen ajatuksen ääreltä, että elämä jatkuu myös loman jälkeen ja loppujen lopuksi muutama viikko on isossa kuvassa varsin lyhyt aika.
Alan vähitellen olla valmis kesään. Mutta ei tämä maailma valmiiksi ennen lomia tule, se on nyt selvä. En tiedä, onko se aikaisempina kesinäkään tullut, ja silti mikään ei ole romahtanut käsiin syksyn tullen.
Levännyt mieli osaa paremmin selvitellä solmuja. Ehkä näkökulma on loman aikana nytkähtänyt sen verran eri asentoon, että työn tekemiseenkin löytää erilaista luovuutta, kykyä nähdä asioita eri tavalla.
Voi siis myös sanoa, että odotan jo syksyä ja sitä, mitä kaikkea silloin pystyn tekemään.
Tiina Kauppila
Insinööriliiton juristi
