Työmaakopilla kävi torstaina melkoinen pulina, kun porukka purki tuntojaan Fortumin asiassa. Fortumin edeltäjällä Imatran Voimalla 1980-luvulla linjoja rakentanut Voutilainen sen aloitti toteamalla, että näyttää nyky-Suomessa kaikki olevan myynnissä, jos kerran Fortumin sähkösiirtoverkkokin.
Pään punotuksesta näki, että miestä harmitti, ja lujaa. Ymmärtäähän sen, IVO:n miehiä hautaan saakka. Hyvä ettei siihen kuollut, sen verran raikkaasti veri näytti valmiiksi punakan miehen poskilla virtaavan.
* * *
Tuleehan siitä rahaa reilusti ulkomaalaisilta sijoitusyhtiöiltä, jotain kaksi ja puoli miljardia euroa. Onhan uusien omistajien joukossa toki ikään kuin savuverhona vähemmistöosakkaana pari suomalaista eläkeyhtiötä, mutta nähtäväksi jää, kuinka kauan.
Voihan sitä yrittää eri tavoin selitellä, mutta kyllä me tulimme päivän mittaan siihen tulokseen, että jatkossa suomalaisten sähkönsiirto on mitä suurimmassa määrin vieraissa käsissä. Taitavat tässä vaiheessa sijoitusyhtiöt olla australialaisia ja kanadalaisia, mutta mistä sitä tietää, minkälaisten hattivattien käsissä verkot ovat ensi viikolla.
* * *
Sieväsen mielestä sähköverkkojen myynti ei ole naurun asia. Paljon meillä puhutaan valtion omistajuuden yhteydessä strategisesta omistajuudesta ja huoltovarmuudesta, mutta eipä tuo näytä paljon painavan, jos tarjouksessa on riittävän paljon nollia.
Joku sähköasioista vähän ymmärtävä tiesi kertoa, että siirtoverkkojen mukana menee sellaisia ohjauspömpeleitä, että jatkossa voidaan yhdellä napinpainalluksella pimentää kaukaa Afrikasta puoli Suomea.
Tiedä häntä, onko perää, mutta on se niin, että turha sitä on pitää kiinni kaiken maailman huopatossu- ja viinatehtaistakaan, jos niiden sähkönsaanti ei ole kaikissa oloissa sataprosenttisesti turvattu.
* * *
Mietimme siinä hetken aikaa myös sitä kuuluisaan Pihtiputaan mummoakin ja näitä alati toistuvia, allakasta aina eri nimen saavia syys- ja talvimyrskyjä, jotka puhaltavat maan yli katkoen puita ja sähkötolppia kuin tulitikkuja.
Mihin numeroon syrjäkylän mummo soittaa rimpauttaa, kun sähköt seuraavan kerran kylältä katkeavat keskeyttäen niin kahvinkeiton kuin karjalanpiirakoiden paistamisen? Australiaan? Kanadaan? Vai Kevaan, Suomi Power Networksin suomalaiselle vähemmistöomistajalle?
Ja taitaa käydä niin, että paljon puhuttu sähkölinjojen maahan kaivaminen jää haaveeksi. Mahtaako sitä Kanadan rahamiestä paljon kiinnostavan, ovatko suomalaiset sähköpiuhat puussa vai maassa?
* * *
Ja sille voi antaa takuun, että sähkön siirtohinnat eivät ainakaan halpene, kun pääomasijoittaja pyrkii saamaan sijoitukselleen tuottoa.
Suomalaiset veronmaksajat kiittävät. Maksavat entistä enemmän sen verkon käyttämisestä, jonka rakentamiseen ovat veromarkoillaan jo kerran osallistuneet, ainakin vanhemman polven veronmaksajat.
This we call reilu meiniki!
