Insinööri-lehti

Jotain rajaa sosiaalisuudessa

Työmaalla on taas ollut havaittavissa varsin vahvaa kapinahenkeä. Aihe on tällä kertaa ollut sosiaalinen media kaikkine ihmeellisyyksineen. Etenkin vanhempien kirvesmiesten on vaikea käsittää, mitä kaikkea nuorempi väki haluaa sosiaalisen median Molokin kitaan tunkea.

Nieminen sen purnaamisen taas aloitti. Oli jostain lukenut, että joku hieno ravintola oli pakotettu kieltämään kännykkäkameroiden käytön ruokapöydissä, kun asiakkaat keskittyivät ruoka-annosten kuvaamiseen niiden syömisen sijaan.

Siinä sai pippuripihvit ja kuhafileet kaikessa rauhassa jäähtyä, kun väki kuvasi kivasti laitettuja annoksia ja lähetteli niitä kommenttien kera Facebookkeihin, Instagrammeihin ja muihin sosiaalisen median vempaimiin.

– Ei hyvänen aika, mihin tämä maailma on menossa, Nieminen tuskaili kirosanojen ryydittämänä.

* * *

Vaikeahan Niemisen purkaukseen oli mitään sanoa, vaikka Sievänenkin on vanhoilla päivillään oppinut varsin näppäräksi ja ahkeraksi sosiaalisen median käyttäjäksi. Omat lapset toimivat Sieväselle opettajina ja ilmeisen hyvin oppi on mennyt perille. Nykyään he jo valittavat isäukolleen, että voisit jo välillä laittaa tabletin pois ja olla oikeasti sosiaalinen.

Kyllähän kakarat ovat oikeassa, ei siinä mitään. Jutellahan sitä jälkikasvun kanssa pitäisi sen sijaan että kyttää pienestä ruudusta uteliaana, mitä naapurin Markus on syönyt aamiaiseksi tai kuinka pitkän lenkin Salonen on tällä kertaa jaksanut työpäivän jälkeen hiihtää.

Itse asiassa lukeminenkin on jäänyt viime aikoina varsin vähälle, niin ja liikunta. Niin että mitä sinne Facebookiin pian päivittää, jos ei ota itseään niskasta kiinni ja ryhdy epäsosiaaliseksi? Kuvia vaimon tekemästä perunamuusista ja makkarakastikkeesta, vai?

* * *

Sanomalehdissä ja sosiaalisessa mediassa on tällä viikolla kaiken muun lisäksi kohistu kaljasta ja kansanedustajien palkasta. Keskusta halusi ensin keskioluen kaupasta Alkoon, mutta ei sitten tarkemmin ajateltuaan halunnutkaan. Tai on siis joskus halunnut, ja voi haluta vastakin, mutta ei nyt tähän hätään, ei ainakaan niin paljon, että se hallituspapereihin tarvitsisi kirjoittaa.

Ota tuosta sitten selvää. Paikastaan luopuva porilainen kokoomuskansanedustaja puolestaan ilmoitti kansanedustajan reilun kuuden tonnin kuukausipalkkion olevan aivan liian pieni, jos isänmaa aikoo haluta parhaat asiantuntijat kansaa edustamaan. Onhan se pirun vähän, kun itse joutuu ostamaan postimerkitkin, juristi-kansanedustaja perusteli.

Työmaakopilla asiat ohitettiin yllättäen lähes olankohautuksella. Sen verran kuitenkin tuumailimme, että kumpikaan tapaus ei vahvistanut asianomaisten puolueiden vaalikannatusta, jos kansalaisten reaktioihin on uskomista.