Sisua on pitkään pidetty suomalaisen identiteetin rakennuspalikkana, eikä sitä sen vuoksi ole tutkittu laajasti tieteen ilmiönä. Vuodenvaihteessa Helsingin yliopiston ja VTT:n tutkijat saivat sisusta valmiiksi ensimmäisen monimenetelmäisen tutkimushankkeen, joka analysoi sisun vaikutusta muun muassa työelämässä.
Yksi hankkeen tutkimuksista vertasi koehenkilöiden kokemaa sisukkuutta elimistön kuormitukseen ja palautumiseen. Niitä mitattiin kyselyillä ja kahdella laitteella. Älysormus mittasi hikoilua ja hyvinvointiranneke sykettä eri vuorokaudenaikoina.
Kyselyjen ilmentämä sisu jaettiin myönteiseen ja kielteiseen sisuun. Aineiston perusteella tietotyöläisillä oli työpäivän aikana paljon hyödyllistä sisua mutta myös vähän haitallista sisua.
– Sisun haitta saattaa ilmetä fysiologisena kuormituksena. Se haittaa ajattelua siten, että on kyvytön priorisoimaan haasteita ja näkemään kokonaiskuvaa, selittää tutkija Anita Honka VTT:ltä.
Tietotyöläisistä tehtyyn tutkimukseen osallistui 52 naista ja 30 miestä, jotka työskentelivät asiantuntijatehtävissä neljässä yrityksissä. Aineisto kerättiin Suomessa viime vuoden toukokuusta joulukuuhun. Osallistujien ikähaitari oli 24:stä 58 vuoteen ja keski-ikä 41 vuotta. Vertailuaineistona käytettiin 400 opiskelijaa.
Sinnikkyys voi jumittaa
Tutkimushanke edellytti sisun määrittelemistä. Helsingin yliopiston tutkija Pentti Henttonen pilkkoi käsitteen hyväksi ja haitalliseksi sisuksi. Hän selittää hyvän sisun sinnikkyydeksi, piileväksi voimaksi ja johdonmukaiseksi pitkän aikavälin saavutusten tavoitteluksi.
Haitallisena hän pitää sisua, joka heikentää ajattelua sekä aiheuttaa haittaa itselle ja muille. Tällöin sisu ilmenee jääräpäisyytenä ja armottomuutena itseä tai muita kohtaan.
– Ihmiset, joilla on liikaa sinnikkyyttä, käyttävät kokeissa turhan paljon aikaa vaikeisiin tehtäviin, vaikka kannattaisi siirtyä eteenpäin seuraaviin tehtäviin, Henttonen havainnollistaa.
Ihmisellä voi olla sekä hyvää että haitallista sisua, jompaakumpaa tai ei sisua ollenkaan. Sisu ei ole sama asia kuin stressi, mutta niillä on tilastollinen yhteys.
– Stressi on epälineaarinen ilmiö: Kun on vähän stressiä, ei saa mitään aikaiseksi. Kun stressi kasvaa, syntyy optimisuoritus. Jos stressiä on liikaa, tulos kärsii, Henttonen kertoo.
Tieto ehkäisee uupumista
Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke tuotti tietoa, jonka pohjalta voidaan kehittää työhyvinvointia. Henttonen pitää mahdollisena, että sisukkuuden piirteitä voidaan tunnistaa yksilötasolla. Näin ihmisten itsetuntemusta pystytään kehittämään, ja heille voidaan antaa tarvittaessa apua.
– Henkilöä, jolla on paljon negatiivista sisua, voitaisiin kehottaa olemaan armollisempi itselle ja muille sekä reflektoimaan ajatteluaan, Henttonen pohtii.
Hankkeeseen kuului erilaisia tutkimuksia, joissa selvitettiin ihmisten kokeman hyvinvoinnin, henkisen suorituskyvyn sekä elimistön kuormittumisen välistä yhteyttä. Kyselyyn perustuvaan tutkimukseen vastasi tuhat suomalaista ja 400 australialaista. Laboratoriotutkimuksiin osallistui kymmeniä koehenkilöitä. Kaikkia hankkeen tutkimusten tuottamia tuloksia ei ole vielä julkaistu.
Teksti: Janne Luotola
Kuvat: Janne Luotola & Syda Productions /Mostphotos
