Nollasopimus vaarantaa terveyden

Epävarma työsuhde näyttää heikentävän nuorten mielenterveyttä ja yleistä terveydentilaa ainakin Britanniassa. Tutkija uskoo, että tulokset voivat päteä myös Suomessa.

Britanniassa tehdyssä Next Steps -tutkimuksessa seurattiin vuodesta 2004 lähtien vuosina 1989–1990 syntyneiden brittinuorten elämää. Sekä työttömät että nollatuntisopimuksella työskentelevät nuoret arvioivat terveytensä ja mielenterveytensä selvästi heikommaksi kuin vakituisesti työskentelevät aikuiset.

– Nollasopparilaisilla olisi tämän mukaan suunnilleen samanlainen terveys kuin työttömillä, summaa Työterveyslaitoksen tutkija Mikael Sallinen.

Tutkimukseen osallistui yli 7 000 nuorta. Heistä viisi prosenttia työskenteli nollatuntisopimuksella ja seitsemän prosenttia oli työttömänä. Nollasopimusten terveysvaikutuksista ei ole tehty vielä yhtään vertaisarvioitua tutkimusta, mutta harvat selvitykset tukevat brittiläisten tuloksia.

Sallinen uskoo, että syy-seuraussuhde nollasopimuksen ja heikon terveyden välillä voidaan löytää. Terveyteen voivat vaikuttaa epävarmuus tuloista, alemmuuden kokemus vakituisiin työntekijöihin verrattuna ja huonot vaikutusmahdollisuudet työolosuhteisiin.

– Nämä kolme ovat tyypillisiä stressitekijöitä. Krooninen stressi voisi selittää näitä terveyseroja, Sallinen pohtii.

Yleistyy Suomessa

Nollatuntisopimukset ovat työsopimuksia, joissa työtuntien minimimääräksi on kirjattu nolla. Työnantaja ilmoittaa työntekijälle erikseen, jos se tarjoaa työtä.

Tilastokeskus selvitti sopimusten yleisyyttä viimeksi vuonna 2015, jolloin kaikista työikäisistä neljällä prosentilla oli nollatuntisopimus.

Silloin jatkuvassa osa-aikaisessa työsuhteessa olevien 20–24-vuotiaiden osuus oli 22 prosenttia kaikista ikäluokan työntekijöistä. Määräaikaisen kokoaikatyön osuus oli 26 ja jatkuvan kokoaikatyön osuus 39 prosenttia.

Työnantaja hyötyy

Insinöörialoilla nollasopimukset eivät ole vielä kovinkaan tavallisia, mutta ne ovat Insinööriliiton neuvottelujohtajan Petteri Oksan mukaan yleistymään päin. Hän on huolissaan siitä, että ne palvelevat vain työnantajan etua.

– Nollasopimuksilla saadaan ilmaista työreserviä. Heitä roikotetaan ikävässä tilanteessa.

Edes opiskelijoiden elämäntilanteessa nollasopimus ei ole välttämätön.

– Tilapäistä tarvetta varten voi tehdä myös keikkaluontoisen sopimuksen. Ei siinä tarvita jatkuvaa nollatyösopimusta.

Viime syksynä Insinööriliitto oli tukemassa kansalaisaloitetta, jolla olisi kielletty nollatuntisopimukset. Lakialoite ei kuitenkaan saanut riittävästi ääniä tullakseen käsitellyksi eduskunnassa.

– Lainsäätäjä tunnustaa ongelman periaatetasolla, mutta sen tarjoamat keinot eivät riitä.

Edellyttää vastavuoroisuutta

Sosiaalipolitiikan tutkija Satu Ojala Tampereen yliopistolta pitää brittitutkimuksen vertaamista Suomen oloihin vaikeana. Nollasopimus edellyttää työnantajalta vastavuoroisuutta, jotta sopimusta voidaan käyttää.

– Meillä nollasopimuksilla on paljon myös opiskelijoita, joille joustavuus sopii, eikä työnantajia voi moittia mistään järjestelmällisestä nollasopimuslaisten huonosta kohtelusta.

Ojala vertasi tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessaan toisiinsa sijaisuuksia, määräaikaisia työsuhteita ja perifeerisiä työsuhteita. Perifeerisiin työsuhteisiin hän luki kausi-, kutsu-, vuokra- ja työllistämistyöt. Nollasopimus vastaa lähinnä kutsutyötä, mutta niitä ei vähäisen määrän vuoksi tutkittu erikseen.

Tutkimuksessa erottui selvästi, että perifeerisissä työsuhteissa olevat työntekijät olivat muita ryhmiä suuremmassa vaarassa ajautua työttömäksi työsuhteen jälkeen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle. Riskinä on joutua esimerkiksi ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle.

– Ongelmatilanne korostuu silloin, kun on kyse matalammin koulutetusta työvoimasta ja pitkittyvästä heikosta työmarkkina-asemasta.