Vispiläkoivut

Tehokkuus ja tuottavuus eivät ole Suomessa mikään uusi juttu. Mökkinaapurini kertoi isoäidistään, joka kävellessään keväisin kirkkoon ja sukulaisiin riipi koivuvarpuja kuorettomiksi hampaiden välissä. Pisti ne kirkon kiviaidan rakon ja jatkoi niiden riipimistä kotimatkalla. Näin syntyi vispilävarpuja seuraavan talven tarpeisiin.

Vielä tuohon aikaan ei arkikielessä tunnettu sanoja rationalisointi tai kustannustehokkuus. Tehtiin vain töitä niin, että siitä hyötyivät kaikki. Eikä yritetty liikaa. Yhden mummon ei tarvinnut riipiä koko kylän varpuja eikä sitä puuhaa ulkoistettu naapurikylään.

Kustannustehokkuus on tullut esiin useamman vaikuttajan puheesta ja tekstistä tänä keväänä. Sitä sekä moititaan että kehutaan riippuen siitä, mikä on vaikuttajan intressi. Varmaa on se, että kaikkea ei täällä Suomessa kannata tehdä. Kukapa alkaisi valmistaa autoradioita ja kilpailisi Motonetin 29,90 euron tarjoushinnan kanssa? Ei kukaan Suomessa!

Mutta Suomessa kannattaa valmistaa sitä, mitä todella osaamme. Osaamisemme ei ole satua. Emme tekisi huippuvarusteltuja risteilijäaluksia Turussa, jos niitä ei siellä osattaisi tehdä. Ne voitaisiin myös tehdä siellä, missä rahtialuksetkin, vaan olisiko jälki samaa? Epäilen.

Pelkät rautakourasankarimme eivät tuota laatua kustannustehokkaasti tee. Ketjuun kuuluu lukematon määrä alihankkijoita, jotka tekevät alihankintaa myös esimerkiksi ranskalaiselle telakalle. Siellähän tehdään risteilyalusta. Uskalsivat ranskalaiset kääntää kortin enemmän tässä ventissä.

Kilpailukykyämme on mitattu monella foorumilla. Useimmiten Suomi on sijoittunut kärkipäähän, lähes aina olemme kolmen joukossa. Mutta kun kuuntelee viestejä vientiteollisuuden suunnasta, väistämättä mieleen tulevat Berliinin olympialaiset. Sijoitusta ei vaan hyväksytä.

Maamme kilpailukyky muodostuu yritysten ja tuotteiden kilpailukyvystä. Suomessa toimivien yritysten vakavaraisuus ja korruptoitumattomuus ovat merkittäviä tekijöitä. Tuotteissa laatu, saatavuus, toiminta- ja huoltovarmuus yhdistettynä siihen, että useimmat vientituotteemme ovat kehityksen kärjessä, takaavat niiden kilpailukykyisyyden. On ihmeellistä, että kilpailukyvyn ei uskota olevan kunnossa. Tuollainen epäilevä ja negatiivinen asenne ja ajattelu nakertavat hyvää perustusta.

Näitä kilpailukykyisiä yrityksiä ja tuotteita ei synny eikä pysy elossa ilman hyvää koulutusta. Esimerkiksi insinöörikoulutuksesta on pidettävä huolta. Taso ei saa laskea, pikemminkin nousta koko ajan.

Hyvällä motivaatiolla ja terveellä maalaisjärjellä hoidettu torpparitalous tuotti muorille vispilävarvut ilman kustannus- ja aikataulupaineita.  Kukaan ei kyseenalaistanut, ettei suomalainen työ kannata. Väitän, että nykyinen kilpailukykymme perustuu osittain samoihin asioihin; motivaatioon ja osaamiseen. Pidetään ne kunnossa.

Taisi muuten olla korkean vispipuurovarmuuden talous kyseisellä Saarijärven muorilla.