Työehdot määrittävät, miten teemme töitä. Työehtojen runko on työehtosopimus aloilla, joilla sellainen on. Työehtosopimuksen sisältämät työehdot on neuvoteltu ja sovittu kaikkien alalla toimivien palkansaajien puolesta.
Parhaimmillaan työehtosopimukset liitteineen eivät näy Insinööriliiton jäsenen arjessa. Kohtuulliset ja selkeät, yhteiset pelisäännöt mahdollistavat sen, että insinööri kavereineen voi keskittyä varsinaiseen työhönsä: maailman pelastamiseen. Aivan kuten laatan alla oleva vedeneriste primereineen mahdollistaa pitkää käyttöikää sekä pienentää vuotoriskejä, aliarvioimatta hyvän kaadon merkitystä.
Kohtuulliset ja yhteisesti sovitut työehdot ovat kuin keskuslämmitys Suomen talvessa. Yleiskorotus on järjestelmän lämmönlähde. Kun kokonaisuus on hyvin rakennettu, käyttäminen on vaivatonta. Ei tarvitse kuin pitää huolta lämmönlähteen riittävyydestä.
Kun lämmönlähde on kunnossa, tuottava toiminta on kaikille mahdollista huomattavasti paremmin, kuin jos vain osalle jaettaisiin kuumavesipulloja. Myös huoneistokohtainen lämmitys on pitkässä juoksussa ratkaisu, joka työllistää enemmän kuin saa aikaan säästöjä.
Syy on sama kuin mistä johtui kausivalojeni välkkyminen.
Työehdot eivät tietenkään ole ilmaisia. Mutta niin eivät ole muutkaan menestymisen raaka-aineet. Toisaalta kilpailua ei voi koskaan kukaan voittaa heikentäen työehtoja. Ne kun voi lopulta laskea vain nollille, kun taas omaa toimintaa, tuotteita ja palveluja voi kehittää rajattomasti.
Hyvä on myös huomata, että alan yhteiset työehdot maksavat kaikille suurin piirtein yhtä paljon. Eli myös kotimaiset kilpailijat laittavat nämä kulut tuotteen hintaan. Ulkomaisillakin kilpailijoilla on vastaavasti omat henkilöstökulunsa. Aika vähän on puhuttu esimerkiksi siitä, miten rajuja palkankorotuksia kilpailijamaissa on tehty viime aikoina. Ja miten paljon paremmin keskimääräinen länsimaa suojaa työpaikkojaan tilanteissa, joissa kansainvälinen yritys ryhtyy saneeraamaan.
Mistä siis juontuu tuo osaa ihmisistä riivaava ideologinen vimma työehtosopimuksia vastaan? On kornia vyöryttää syitä yritysten tuottavuusongelmista palkansaajien tai työehtosopimusten niskaan. Todennäköisemmin juurisyy on sama kuin mistä johtui kausivalojeni ei-toivottu välkkyminen: Vika oli johdossa.
Olen kymmenisen vuotta kerännyt listaa siitä, mitkä elinkelpoiset yritykset ovat kaatuneet työntekijöiden kohtuuttomiin tai liiallisiin oikeuksiin. Huolimatta lukuisista kyselyistä eri tilaisuuksissa, listani on tyhjä.
Ennen kuin tuhoamme työelämämme keskuslämmityksen lopullisesti, eiköhän istuta alas ja tuumata asiaa vielä uudelleen. Aloitetaan miettimällä Suomen menestystekijöitä, millä keinoin pärjäämme maailmalla ja miten ylläpidämme suomalaista järjestelmää, joka mahdollistaa hyvinvointiyhteiskunnan myös tulevaisuudessa.
Paras vastaus ei myöskään ole työtuntien lisääminen, vaikka sitäkin saatetaan tarvita. Tärkeämpää kuin työpäivän pituus on työpäivän sisältö. Jos työpäivät eivät sisällä jatkuvaa työn kehittämistä, yritys ani harvoin kuuluu parhaiten pärjääviin.
On syytä huomioida, että kaikki yritykset eivät tokikaan ole keskittyneet äänekkääseen valitukseen työntekijöistään, vaan tekemään kannattavaa liiketoimintaa. Miksi sitten samoissa olosuhteissa toiset pärjäävät aina paremmin? Tai miksi esimerkiksi jokin rakennusalan yritys kaatuu välittömästi, kun vuosia kestänyt kova kysyntä alalla tilapäisesti hiipuu? Syy useimmiten on sama, kuin mistä johtui kausivalojeni välkeongelmat.
Kalle Kiili
Insinööriliiton kenttä- ja kehityspäällikkö
