Valoa lännestä

Suomesta on tähytty meren yli länteen usein vuosien saatossa. Ruotsista on kopioitu paljon sekä yhteiskunnallisia innovaatioita, että muita toimintamalleja. Sieltä on tullut paljon hyvääkin. Viimeksi sinne tähyttiin tosissaan, kun Ruotsin mallista tehtiin esimerkkiä Suomen uudelle työmarkkinamallille.

Työmarkkinamallin tuomisessa oli sama ongelma kuin usein näissä lännen tuliaisissa. Mallista ei kelvannut kaikki, siitä haluttiin tuoda vain osa. Tässä tapauksessa maton alle haluttiin piilottaa henkilöstön laaja edustus yrityksen hallinnossa ja palkansaajien tulkintaetuoikeus. Mutta kaikki muu kyllä kelpasi tuliaisiksi.

Ruotsissa solmittiin vastikään kolmivuotinen työmarkkinaratkaisu. Hätäisempi voisi luulla, että taas haluttaisiin tähytä länteen. Tarjolla kopioitavaksi on työrauhaa ja maltillinen, noin kahden prosentin palkankorotukset vuodessa tuova palkkaratkaisu. Sitä saattaisi ajatella, että Suomesta löytyisi innokkaita kopiokoneen käynnistäjiä.

Kansainvälinen kilpailukyky, nimenomaan kustannuskilpailukyky, on ollut se peruste, jolla kilpailukykysopimus meille myytiin. Nyt, kun palkat nousevat Ruotsissa – ja itseasiassa muissakin kilpailijamaissa – ollaankin tilanteessa, jossa useat äänet kertovat, ettei näillä korotuksilla ole mitään vaikutusta Suomen tilanteeseen. Eli nollakorotuksia voidaan perustella kansainvälisellä kilpailukyvyllä, palkankorotuksia ei.

Ruotsin korotuksilla ei tietenkään voi suoraan perustella palkkapolitiikkaa Suomessa. Samaan aikaan kuitenkin Suomen talous on kasvu-uralla ja näkymät valoisat. Se tarkoittaa sitä, että Ruotsin ja muiden kilpailijamaiden korotukset luovat tilaa ja painetta palkankorotuksille Suomessa.

Palkansaajien ostovoiman myönteinen kehittyminen pitää turvata seuraavalla sopimuskierroksella. Siihen Ruotsin ratkaisut antavat valoa – ne eivät ole ainakaan korotuksien esteenä.