Työmarkkinoilla – tai tarkemmin sanoen työehtosopimusneuvotteluissa – vallitsee harvinaisen kireä tilanne. Osa liitoista on julistanut neljä viikkoa kestäviä lakkoja. Kello käy ja kuukaudet vaihtuvat, mutta tilanne ei tunnu aukeavan tai liikkuvan mihinkään.
Amerikkalaisen kirjailijan William Arthur Wardin kerrotaan sanoneen, että ”Vaikeina aikoina jotkut murtuvat, toiset taas murtavat ennätyksiä.” Tästä on juuri nyt kyse. Palkansaajat haluavat murtaa ennätyksiä. Halutaan vastaus ongelmiin, joita poikkeukselliset ajat aiheuttavat.
Palkkakiistan ydin on juuri tässä. Työnantajat korostavat nykyhetkeä ja tulevaa kasvua. Teknologiateollisuus on julkisesti sivuillaan kertonut, pääekonomistinsa blogiinsa laskemana, että seuraavalle kolmelle vuodelle riittää 3,5 prosentin korotukset, jotta palkansaajien ostovoima kasvaa.
He kertovat tarjonneensa jopa enemmän. Tiedä häntä, vaikea sanoa mitään, kun meille YTN:ssä eivät ole onnistuneet tarjoamaan vielä mitään, vaikka oman näkemyksemme jätimme jo ennen joulua.
Työehtoratkaisuja ei voi tehdä kuplassa.
Palkansaajat puolestaan korostavat juuri poikkeuksellisia aikoja. On tosiasia, että koronakriisin ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama inflaatio murjoi ostovoimaan noin kymmenen prosenttiyksikön kokoisen kuopan. Suomalainen palkansaaja saa ansaitsemillaan euroillaan hieman vähemmän kuin vuonna 2015.
Tällä neuvottelukierroksella tämä on syytä ottaa huomioon. Pääsääntö on tehdä sopimuksia tässä ja nyt sekä katsoa eteenpäin, mutta poikkeuksellinen aika vaatii poikkeuksellisia ratkaisuja. On vielä syytä muistaa ja ottaa huomioon, että pahimpina inflaatiovuosina Suomessa kannettiin kilpailukykyvastuuta ja tehtiin selvästi kilpailijoita pienempiä sopimuskorotuksia.
Lisäksi on hyvä muistuttaa, että meillä yksityisellä sektorilla korotuksien ensisijainen tekotapa on paikallinen ratkaisu. Se ei sulje pois sitä, että yritykset, jotka eivät yhdessä sovittuun korotustasoon pysty, voivat sopia pienemmän ratkaisun. Ja näin taatusti tapahtuu, kun yritys kertoo avoimesti tilanteestaan.
Ei voi olla niin, että työehtoratkaisuja tehdään kuplassa, joka ei huomioi ympäröivää todellisuutta. Nyt sitä näytetään toisen osapuolen toimesta yritettävän – laitetaan silmien sivuille laput, jotta ei nähdä ostovoimakuoppaa.
Laput silmillä on helppo katsoa ja osoitella eteenpäin ja katsoa ja sanoa, että ostovoimaa kasvaa. Kyllä kasvaa, mutta näin toimien ei ulotuta lähellekään jo syntyneen kuopan reunaa.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja