Äkkiä ajatellen palokunnan tehtävä on sammuttaa tulipalo. Tarkemmin ajatellen niiden vielä tärkeämpi, ehkä jopa ensisijainen, tehtävä on kuitenkin estää tulipalojen syttyminen. Tämä on varsin järkeenkäypää. Aiheutuuhan tulipalosta sammutettunakin vahinkoja, ennalta estettynä ei.
Tätä ajatusta mukailin Helsingin Sanomien vieraskynässä. Kirjoituksessa esitin oman näkemykseni siitä, miten työriitojen sovittelujärjestelmää tulisi kehittää.
Työtaistelu on työmarkkinoiden tulipalo ja aina vahingollinen kaikille osapuolille. Näin aina, oli sen syy mikä tahansa, tai sen suorittaja työnantaja tai palkansaajapuoli. Tulipalojen tavoin parempi olisi, jos järjestelmä ei pelkästään sammuttaisi, vaan myös ehkäisisi.
Jokainen elefantti on syytä syödä pala kerrallaan.
Tähän päästään sillä, että sovittelujärjestelmällä on riittävästi voimavaroja käydä vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten kanssa myös sopimuskausien aikana. Selvää on, että tämä edellyttää myös meiltä osapuolilta halua käydä keskustelua.
Osapuolten on oltava valmiita aidosti kertomaan, mistä kenkä puristaa, mitä ongelmia on ja miksi. Riitojen ratkaisun välttämisen ja sopimuksen teon avaimet sekä vastuu on kuitenkin osapuolilla. Ratkaisun löytymistä voi auttaa, mutta sitä on vaikea ulkopuolelta tehdä.
En siis hetkeäkään usko, että riitojen ratkaisussa tai työmarkkinoilla muutenkaan saadaan aito muutos aikaiseksi pelkästään tehostamalla viranomaisen toimintaa. Viranomaistoiminnan, tässä tapauksessa sovittelujärjestelmän, muutos voi kuitenkin toimia katalyyttinä muutokselle. Aito halu kuitenkin tarvitaan.
Kun esitän muutoksia riitojen ratkaisuun, esitän muutoksia myös koko työmarkkinamalliimme. Työmarkkinamalli on kokonaisuus, josta on vaikea nostaa yhtä osaa ja muuttaa vain sitä. Jokainen elefantti on kuitenkin syytä syödä pala kerrallaan, muuten muutos jää tekemättä. Kehittynyt riitojen ratkaisu tarvitsee rinnalleen vähintään sopimusperusteisen työmarkkinamallin tämän nykyisen sijaan.
Eteenpäin päästään keskustelemalla. Minulle aihe on tärkeä ja kehittämisen arvoinen, joten aion takoa rautaa myös jatkossa. Keskustelu yksin on kuitenkin hankalaa, tai ainakin tulokset jäävät laihaksi. Siispä toivon, että sovittelujärjestelmän kehittäminen herättäisi haluja keskusteluun myös muissa osapuolissa.
Ja eri mieltäkin saa olla, se on jopa suotavaa. Ilman mielipiteiden vaihtoa ei voi syntyä uutta, yhteistä näkemystä. Uskon vakaasti, että en ole ainoa, jonka mielestä muutosta tarvitaan.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
