Työllisyyspolitiikkaan tarvitaan Suomen malli

Vuodenvaihteessa voimaan tullut aktiivimalli on herättänyt kansalaiset, työttömät ja työntekijät. Lakimuutosta vastustava kansalaisaloite on kerännyt jo yli 130 000 allekirjoitusta. Monien muiden ammattiliittojen tavoin Insinööriliitto on kannustanut jäseniään tukemaan aloitetta.

Media on ansiokkaasti avannut aktiivimallin taustoja ja etenkin inspiraationlähteenä ollutta Tanskan mallia. On havaittu Tanskan panostavan työvoimaviranomaisten resursseihin kymmenkertaisesti Suomea enemmän, samoin kerrottu Tanskan edellyttävän työttömiltä toimia työttömyysturvan vastineeksi. Toisaalta olemme saaneet lukea tarinoita, joiden mukaan Tanskan malli tuntuu raskaalta ja jopa ylimitoitetulta (esim. Helsingin Sanomat 23.1.).

On selvää, että suomalaista työllisyyspolitiikkaa pitää kehittää. Työllistymiseen ja työstä työhön siirtymiseen tarvitaan tukea ja kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Esimerkiksi ammattiliittojen tarjoamat urapalvelut ovat olleet suosittuja ja osoittaneet tehokkuutensa jäsenten työurien tukemisessa.

Kuten lähes kaikkien tämän hallituskauden työelämähankkeiden, myös aktiivimallin takana vaikuttaa hallituksen syksyn 2015 ”pakkolakipaketti”, jonka aiheuttamasta umpikujasta päästiin ulos yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa solmitulla kilpailukykysopimuksella. Kilpailukykysopimuksen yhteydessä sovittiin myös uudesta palkanmuodostusmallista, niin sanotusta Suomen mallista. Samalla sovittiin, ettei työttömyysturvaa tällä hallituskaudella enää leikata.

Suomen mallin valmistelu alkoi huonosti: keskusjärjestöt sopivat maan hallituksen kanssa, että vaikka keskusjärjestöt astuisivat palkanmuodostuksessa taka-alalle, liitot loisivat yhtenäisen palkkalinjan. Eli yhdet toimijat sopivat, että jotkut muut tekisivät sovitut toimenpiteet ja täyttäisivät annetut tavoitteet.

Lähtökohta ei ollut hyvä, mutta loppujen lopuksi teollisuusliitot kantoivat vastuuta ja solmivat viime syksynä maltilliset sopimukset. Vielä on nähtävänä, tuleeko yleinen linja koskemaan myös julkista ja palvelualaa.

Jos johonkin Suomen mallia tarvittaisiin, olisi se työllisyyden ja osaamisen ylläpitämiseen. Suomi ei ole Tanska, eikä Suomi ole Ruotsi – Suomi on Suomi, harvaan asuttu, laaja maa, jossa osaajat ja työpaikat pakkautuvat kasvukeskuksiin, joissa asumisen hinta nousee.

Työllisyyden Suomen mallin tulisi ratkaista, miten työvoimapalvelujen resurssit turvataan ja yhteistyömahdollisuuksia liittojen ja muiden toimijoiden kanssa lisätään; selvittää tehokkaita jo olemassa olevia sekä aivan uusia keinoja osaamisen ylläpitämiseen ja täydentämiseen sekä tarkastella sosiaaliturvan kokonaisuutta yhdessä työmarkkinaosapuolten, ehkä myös opiskelija- ja muiden järjestöjen kanssa.

Jos jotain hyvää aktiivimallista etsii, ainakin olemme saaneet aikaiseksi vireän keskustelun ja varmasti lisänneet kaikkien toimijoiden ymmärrystä työllisyyspolitiikan haasteista ja yleisestä merkityksestä.