Kirjailija Salman Rushdie kohautti maailmaa 1980-luvun lopulla romaanillaan Saatanalliset säkeet. Kohahdus johtui hänen tavastaan käsitellä islamia ja sen profeettaa. Tapaus sai lisäkierroksia, kun säkeiden kirjoittaminen alkoi käydä Rushdien hengen ja terveyden päälle.
Esimerkki on varmaan etenkin lopputuloksen kannalta kaukaa haettu. Teos tuli kuitenkin mieleeni, kun mietin Säätytalolla käynnissä olevia hallitusneuvotteluja ja niiden aiheuttamia reaktioita. Jotkut ovat ennalta nähneet, että Säätytalolta tulevat sellaiset saatanalliset säkeet, jotka tuomitsevat Suomen tuhoon.
Tuleva hallitus ja sen ohjelma ovat kuitenkin syyttömiä, kunnes toisin todistetaan. Jaksan uskoa, että säädyllisyys voittaa ja säkeet ovat sen mukaiset. Arvion voi kuitenkin tehdä vasta sitten, kun hallitus on koossa ja sen ohjelma julkaistu. Siihen saakka on syytä painottaa, että Suomi tarvitsee luottamusta repimisen sijaan. Ja toivoa, että tämä viesti kantautuu Säätytalon neuvotteluhuoneiden hämäriin ja se myös siellä kuunnellaan ja ymmärretään.
Kun neuvotteluihin kokoontuneiden puolueiden puheita ja ohjelmia katsoo, selvänä voi pitää, että muutoksia on tulossa. Listalla on ainakin ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen ja paikallisen sopimisen lisääminen lainsäädännöllä. Esiin voi nousta myös irtisanomisen helpottaminen ja työehtosopimusten yleissitovuus. Nämä siis työelämäboksissa, talouden puolella haettaneen säästöjä kaikista mahdollisista paikoista.
Sopiminen on hyvästä, kunhan se on reilua.
Työttömyysturvan porrastamisen voi tehdä monella tavalla. Itse asiassa koko ajatus on vähän hassu. Se perustuu siihen, että työllistymisen todennäköisyydessä on piikki lähellä ansiosidonnaisen keston loppua. Huomaamatta jää kuitenkin se, että työttömien määrä on jo siinä kohtaa niin alhainen, että tällä piikillä ei ole käytännössä vaikutusta. Pahimmillaan porrastus on valtava leikkaus työttömyysturvaan, parhaimmillaan sen voi toteuttaa myös kannustavasti.
Paikallisen sopimisen edistäminen lainsäädännöllä tarkoittaa, että järjestäytymättömille yrityksille halutaan antaa samanlaiset mahdollisuudet sopia kuin järjestäytyneille. Tätä joku voisi verrata siihen, että mahdollisuus päättää jalkapallon säännöistä annetaan niillekin pelaajille, jotka eivät halua ostaa pelaajien lisenssiä.
Ei nyt kuitenkaan sanota niin. Sopiminen on hyvästä, kunhan se on reilua. Toivottavasti neuvotteluissa ei kuunnella heitä, joille sopiminen tarkoittaa yritysten mahdollisuutta päättää direktiolla.
Joidenkin mukaan irtisanomisen helpottaminen on tärkeimpiä työelämän joustavuuden lisäämisen keinoja. Jokainen yhteistoimintaneuvottelujen kohteena ollut tietää, että kyllä Suomessa nykyiselläänkin ihmisistä eroon pääsee. Toivottavasti inhimillisyys pysyy mielessä. Yleissitovuudelle on vaihtoehtoja, mutta ne ovat kaikki ainakin toistaiseksi vaikeampia kuin nykyinen järjestelmä.
Minulla työmarkkinoiden uudistamisen saralla kärkihanke on sovittelijantoimen uudistus, joka parantaa neuvotteluprosessien toimimista. Instituution päivittäminen tähän päivään edistäisi sopimista ja vähentäisi riitoja.
Kaiken kaikkiaan Säätytalolle on syytä toivoa viisautta ja sydämen valoa. Toivottavasti luottamus voittaa ja neuvottelujen lopputuloksena meille luetaan säädylliset säkeet.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
