Työ ja opiskelu ovat sovitettavissa yhteen

Keskustelu opintotuen leikkaamisesta ja koulutuslupauksen pettämisestä on täyttänyt viime aikoina omat some-feedini. Keskustelua käydään opiskelijoiden toimeentulon kustantajasta, mutta usein esillä on myös työurien pidentämisnäkökulma ja sitä kautta vaatimus opintojen tehostamisesta.

Usein keskusteluun liittyy paheksuva sävy; opiskelijat pysyvät yhteiskunnan elätteinä, kun valmistuminen pitkittyy pitkittymistään. Syy tähän tuntuu aina olevan selvä – opintojen aikainen työssäkäynti.

Opintojen ohella työskentely ei ole insinööriopiskelijoillakaan mitenkään harvinaista. Noin puolet työskentelee lukukausien aikana ja työssäkäyvien osuus on suunnilleen samaa tasoa muiden ammattikorkeakouluopiskelijoiden kanssa.

Pitkittyneet opinnot ja runsas työnteko ovat osa suomalaista opiskelukäytäntöä. Ei näytä todennäköiseltä, että tämä käytäntö olisi erottumassa erillisiksi peräkkäin suoritettaviksi osa-alueiksi. Nykyinen työelämän murros on pikemminkin siirtymässä päinvastaiseen malliin, jossa työura koostuu erilaisista opiskelun ja työnteon vaiheista.

Vaikka suomalaisille opiskelijoille on tyypillistä pitkät opiskeluajat ja keskimääräinen valmistumisikä on esimerkiksi Britanniaa korkeampi, suomalaiset sijoittuvat kuitenkin valmistuttuaan brittiläisiä serkkujaan suhteellisesti korkeampiin asemiin työmarkkinoilla.

Voi olla, että opintotuen lainapainotteisuuden lisääntyminen lisäisi opintojen aikaista työssäkäyntiä. Ainakin toistaiseksi lainarahan sijaan suomalaiset opiskelijat ovat olleet halukkaampia rahoittamaan elantonsa töitä tekemällä.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla yleisin syy työssäkäyntiin on taloudellinen; pelkällä opintotuella harvoin saa ostettua edes voita leivän päälle, leikkeleestä nyt puhumattakaan. Taloudellisten syiden lisäksi myös halu saada oman alan työkokemusta ajaa opiskelijoita töihin lukukausien aikana. Mitä pidemmälle opinnot ovat edenneet, sitä useammin syy työskentelyyn on halu kerryttää oman alan työkokemusta.

Opiskelun aikaisen työssäkäynnin pitäminen pelkästään opintoja haittaavana ja opintoaikaa pitkittävänä on aika näköalatonta. Toki korkeakoulusta valmistuminen on tärkeää, mutta valmistumisen jälkeen on tarpeellista löytää myös koulutusta vastaava työpaikka.

Työelämään jo opiskeluaikana luodut suhteet ovat tärkeässä asemassa paitsi työpaikan löytymisessä myös omaan opintoalaan tutustumisessa käytännön näkökulmasta. Omasta alasta on hyvä saada realistinen käsitys jo ennen valmistumista; yhteiskunnan kannalta suurinta tuhlausta on kouluttaa ihmisiä sellaisiin ammatteihin, joihin ei valmistumisen jälkeen edes haluta työllistyä.

Niistä insinööriopiskelijoista, joilla opintoaika oli venynyt yli tavoitteen, vain viidenneksellä syy valmistumisen viivästymiseen oli lukukausien aikainen työssäkäynti. Heidänkin kohdallaan todennäköisesti työskentelyn hyödyt päihittivät sen aiheuttamat haitat.